Jorman "Pumaska"

 

 

PUMASKA 2

E-SENIORIEN 95 V HISTORIAA.

 

Keskustelimme keväällä osuustoimintaystävien kanssa liikkeenjohdon järjestäytymisen 95- vuotta merkkipäivästämme 11.11.2014. Päätimme talkoilla koota materiaalia ja toimittaa PUMASKAN = paperinipun. Pumaska on kerätty talkoolaisten lähettämistä monipuolisista materiaaleista. Jorma Tuukkanen otti vastuun kokoamisesta ja korjauksista. Pumaska kävi lausunnolla kaikilla talkoolaisilla, jotka antoivat palautteet. Otin huomioon palautteet ja suoritin siistimisiä ja korjauksia, syntyi 11.12.2014, PUMASKA 2.

Kansi, Antti Tantun puupiirros kuvaa vertauskuvallisesti ”Sokeaa uskoa”, joka oli 1983 kun EKA syntyi.

 

Jaottelin PUMASKAN seuraavasti:

 

LASTUJA E- SENIORIEN HISTORIASTA

MERKITTÄVIÄ OSUUSTOIMINTAHENKILÖITÄ, E-Seniorien näkökulmasta

MIELIINPAINUVIA TAPAHTUMIA, E – Seniorien näkökulmasta

KERTOMUKSIA JA PILKKEITÄ, E – Seniorien näkökulmasta

TAPAHTUMIA JA AJATUKSIA OSUUSTOIMINNASTA.

LIITTEET 28 kappaletta

 

LASTUJA E-SENIORIEN HISTORIASTA

 

Liikkeenjohdon järjestäytymisellä on vahvat juuret. Tähän esitykseeni on kerätty tapahtumia varhaisesta historiasta ja ennen E- Seniorit Ry:n (ennen Eläkeläisten kerho) perustamista ja perustamisen jälkeen kolmelta vuosikymmeneltä E – Seniorin näkökulmasta kerrottuna, valikoidut ”lastut” liittyen osuustoimintaan, järjestäytymiseen, harrastustoimintaan ja edunvalvontaan . Mielestäni E-Seniorien historiaa ei voi tarkastella erikseen, vaan rinnan E-Johtohenkilöiden Liiton, EJL Ry:n( ennen Osuuskauppojen liikkeenhoitajien liiton, OLL) ja Eläkekassa TUEN kanssa. Käytän esityksessä lyhennyksiä E- Kerho/E-Seniorit jaOLL/EJL ajasta riippuen.

 

Historian esitys jakautuu kuuteen osaan:

1. Osuustoimintaa ja tapahtumia ennen vuotta 1919

2. Osuustoimintaa ennen Maailmansotaa, osuustoimintaa 1920 – 1939

3. Osuustoiminnan nousu sodan jäkeen 1940 - 1969

4 Osuustoimintaa 1970 –luvulla. E – Kerho perustetaan 12.12.1979

5. E-Osuustoiminta murroksessa1980 - luvulla

6. E – osuustoiminta ja E-Seniorit 1990 – luvulla

7. Osuustoiminta, Tradeka ja E-Seniorit 2000 – 2009

8. Tradekan vähittäiskaupan myynti ja E –Seniorit 2009 – 2014

 

OSUUSTOIMINTA JA TAPAHTUMIA ENNEN VUOTTA 1919.

 

Rochdalen oikeamieliset pioneerit 1844

170 vuotta sitten, joulukuun 21 päivän illalla, vuoden pimeimmässä vaiheessa 1844 avasivat köyhät kankaankutojat myymälän vanhan varastorakennuksen alakertaan Rochdalen kaupungissa Englannissa nimellä Rodhdale Society of Equitable Pioneers, Oikeamielisten Pioneerien Seura. Tästä vaatimattomasta myymälästä Toad Lanen eli Sammakkokujan varrella kasvoi lopulta maailman laajuinen osuuskauppaliike. Samalla se sai legendaarisen aseman maailman ensimmäisenä osuuskuntana, jonka käytännön koulussa hioituneet periaatteet ovat kestäneet.

 

Suomalaisen osuustoiminnan alku.

Suomalaisen osuustoiminnan alku on muuttunut suureksi kansalliseksi kertomukseksi. Osuustoiminnan organisoimiseksi tarvittiin ensin keskusjärjestö Pellervo - seura. Ajatuksen takana olivat Hannes Gebhard ja hänen ystävänsä kansakouluntarkastaja Mikael Soininen. heidän keskustelunsa, Lehijärven rannalla Hattulassa oli lähtölaukaus, jota Gebhard kuvasi: ”Siinä pyryssä ja pakkasessa, erään pienoisen mökin seinän suojassa syntyi ajatus helmikuussa 1899, ajatus osuustoimintajärjestön luomisesta. Pellervo – seura perustettiin 2 päivä joulukuuta 1899.

Tamperetta pidetään kulutusosuustoiminnan syntypaikkana Suomessa. Finlayson ja kumpp. Työväen Osuuskauppayhdistys, Tampereelle perustettiin 11 päivänä helmikuuta 1900. Se oli ensimmäinen siinä osuuskauppojen ryhmässä, joka aineellisesti aloitti elämänsä mahdollisimman vaatimattomasti ja varovasti, Rochdalen Sammakkokujan miesten tapaan. Turun Vähäväkisten osuusliike (nykyisin Turun Osuuskauppa) perustettiin 1902, jonka kaupanhoitajana toimi Väinö Tanner 1903 – 1905. ” Osuuskaupan tehtävänä on tuoda kaupan alalle uutta, tervettä verta, saattaa kaupankäynti rehelliseksi ja keinottelu vapaaksi sekä luoda kokonaan uusi kauppatapa”, julisti 24- vuotias Vähäväkisten kaupanhoitaja Väinö Tanner..Tuona aikana hän alkoi kohota laajempaankiin tietoisuuteen osuuskauppamiehenä mm. Hannes Gebhardin kanssa käydyn kiivaan lehtiväittelyn yhteydessä.

Osuuskauppoja syntyi tiuhaan tahtiin, 1908 niiden lukumäärä oli jo 481 ja myyntipaikkoja 800. Vuonna1914 maan suurimman, vuonna 1905 perustetulla Osuusliike Elannolla oli 76 myymälää ja 7207 jäsentä, kooltaan kolme seuraavaa olivat: Oulun Osuuskauppa(2754 jäsentä), Kotkan Työväen Osuuskauppa (2307 jäsentä) ja Porin Työväen Osuuskauppa( 2066 jäsentä)

Tähän halutaan tuoda vielä esimerkki pienemmästä paikkakunnasta ja osuusliikkeestä Lohjalta, ennen Lohjan Osuuskaupan (myöhemmin Osuusliike Keko) perustamista1900 – luvun alussa Lohjalla oli toiminnassa kaksi työväen osuuskauppaa, Ensimmäinen perustettiin Virkkalaan 1902, toiminta alkoi elokuun 19. pnä. Syyskuun 27. pnä 1904 perustettiin Lohjankylän Osuuskauppa r.l. Otin Lohjan esimerkiksi, koska se sattui käteeni:

 

Osuusliike Wirkkala r.l. säännöt (Läänihallituksen vahvistamat 31 p.nä lokakuuta 1905), joissa 2§ (eli tarkoitus/tehtävä) kuuluu:

Osuuskunnan toimialana on paikkakunnalla tarvittavien kauppatavarain vähittäismyynti.

Osuuskunta voi tekemänsä päätöksen nojalla jäsentensä hyödyksi harjoittaa leipomo – ja kaljanpanoliikettä. Sellaista päätöstä varten vaaditaan, että sen hyväksi annetut äänet vastaavat vähintään kolmea neljäsosaa kokoukseen osanottavain jäsenten koko äänimäärästä, ja toinen kokous samalla äänten enemmistöllä hyväksyy päätöksen.”

 

Niin kauas purjehti, aina Amerikkaan asti Osuuskunta EKA alkuperäisestä tehtävästään ja niin ”tuhoutui” osuuskuntana EKA, kun unohti osuustoiminnan ja keskittymisensä perustehtäväänsä.. Mainittakoon, että Osuusliike Keon viimeinen toimitusjohtaja oli Harri Finér.

 

Kulutusosuuskuntien Keskusliitto (KK) perustettiin Helsingin työväentalossa 12-13.11.1916.

Suomen Osuustukkukauppa (OTK) perustettiin Helsingin ylioppilastalolla 12-13. 12.1917.

Sisällissodan 1918 jälkeen SOK:set valtasivat KK:sta 76 osuuskauppaa, joissa oli jäseniä n. 36000.Lukuja 1918 jäsenkauppoja oli KK 87, SOK 494, toimipaikkoja KK 566 SOK 1395 ja jäseniä KK 95216, SOK 170400.

 

OSUUSTOIMINTA ENNEN TOISTA MAAILMANSOTAA 1919- 1939.

 

Liikkenhoitajienkerhon perustaminen, 11.11.1919

Karjalan osuuskauppojen liikkeenhoitajat päättivät perustaa ensimmäisen liikkeenhoitajien kerhon, ja sen perustava kokous pidettiin Viipurissa marraskuun 11. päivänä 1919.

Karjalan Edistysmielisten Osuuskauppojen Liikkeenhoitajainkerho ei ollut puhdas ammattiosasto, joka ajoi vain omien jäsentensä etuja, vaan sen kannustimena oli osuuskauppaliikkeen kaikinpuolinen kehittäminen.

Karjalan kerhon perustamisen jälkeen perustettiin samanlaisia liikkeenhoitajien kerhoja kaikkien OTK:n toimistopiirien alueille ja niiden yhdyssiteeksi ja pääjärjestöksi muodostettiin 1925 OLL , joka on nykyisen EJL:n edeltäjä. Maakunnalliset kerhot: Hämeen – Satakunnan kerho, Karjalan kerho, Keski – Suomen kerho, Pohjanmaan kerho, Pohjolan kerho, Savon kerho, Uudenmaan kerho ja Varsinais – Suomen kerho.

Edelliseen viitaten, voidaankin todeta, että liikkeenhoitajien virallisesta järjestäytymisestä on tänä vuonna kulunut 95 vuotta, jota meillä on syytä juhlia.

 

Pääkaupungin OsuustoimintamiestenKerho (POK) , perustettu helmikuussa 1928

POK:iin on kuulunut 87 vuoden aikana enemmistö jäseniämme, joten POKin esittely on paikallaan tässä. Sattumalta kävi niin, että pääkaupungissa toimivan KKn, OTKn, KANSA –yhtiöiden ja Elannon piirissä alettiin joulukuussa 1927 suunnitella oman klubin tai kerhon perustamista ja että useita Tannerin hallituksen ministereitä kulkeutui siviilitoimensa vuoksi tämän kerhon – POKin –jäseneksi. Heitä olivat Väinö Tanner, Jaakko William Keto ja Olavi Puro. Aikanaan 30- luvun lopulla kuului maan hallitukseen POK:lainen Pietari Salmenoja, sotavuosina Tannerin ohella Onni Toivonen, ja Toivo Salmio sekä vielä myöhemmin Yrjö Kallinen, Uuno Takki, Olavi Salonen ja Eero Rantala. Näin ollen viidenkymmenen vuoden kuluessa yhteensä yksitoista POKin jäsentä on ehtinyt olla ministerinä. POKin ensimmäinen puheenjohtaja oli Kalle Järvinen (1928-29) ja sihteeri Yrjö Kallinen (1928-35)Perustamiskokouksessa oli 35 miestä. Tänään, 2014, POKssa on 50 jäsentä, joista 35 kuuluu E- Senioreihin, kunniapuheenjohtaja on Veikko Järvinen ja sihteeri Tauno Tuomivaara, jotka molemmat ovat E- Seniorien jäseniä.

 

Matrikkeli ”Osuuskauppamiehiä, 1934”

Jalo Aura kirjoittaa esipuheensa lopuksi: ” Tunnustuksesi siitä tehdystä työstä, jonka Osuuskauppojen liikkeenhoitajaliitto kaikkine kerhoineen on edistysmielisen osuuskauppaliikkeen menestykseksi suorittanut, KK:n johtokunta on päättänyt kustantaa tämän elämänkerrallisen julkaisun Karjalan kerhon täytettyä marraskuun 11. päivänä 1934 viisitoista vuotta . ”OSUUSKAUPPAMIEHIÄ ”, matrikkeliin on otettu 195 miestä, osuusliikkeenjohtajia, keskusjärjestöjen johtajia, -sihteeriä ja –tarkastajia. Ei yhtään naista.

 

OTK:n Mieslaulajat perustetaan. Leo Karetvaara kirjoittaa kirjassaan ”Laulun mahti”:

Renkaat 8/1945 kertoo: Yritys laulukuoron perustamiseksi OTK:ssa on aikakirjojen mukaan tehty jo 1920, mutta se raukesi edellytyksien puutteessa. Tosin harrastusta asiaan kohtaan on ilmennyt siitä lähtien, mutta OTK:n mieskuoron varsinainen toiminta katsotaan alkaneeksi vasta 15.9.1930.”

 

OSU eli Osuusurheilijat perustetaan 1930. Hugo L. Mäkinen on kirjoittanut ”OSUUSURHEILIJAIN (OSU) 50 – VUOTISHISTORIIKKI”, 18.9.1980, jonka alussa hän toteaa mm. ”Historiikin tarkoituksena on tallentaa maan suurempiin kuuluvan työpaikkaurheiluseuran liikunnalliset saavutukset ja tarjota innoittava esimerkki yhä uusille liikunnan harrastajille. Vuosikymmenien kuluessa on Osuusurheilijat vetänyt puoleensa nelinumeroisen määrän OTK:n Helsingin konttoreissa, tehtaissa, korjaamoissa, myymälöissä ja muissa toimityöpisteissä työskenteleviä miehiä ja naisia, ikään ja asemaan katsomatta.

 

OSUUSTOIMINNAN NOUSU SODAN JÄLKEEN 1940 - 1969

 

Matrikkeli ”OSUUSKAUPPAMIEHIÄ 2 – 1950”

Toiseen matrikkeliin ”OSUUSKAUPPAMIEHIÄ 2 - 1950” KK:n johtokunta antoi teoksen laatimisen tehtäväksi toimikunnalle, jonka puheenjohtajaksi määrättiin toimitusjohtaja Jalmari Laakso ja jäseniksi johtaja Toivo Salmio , apulaisjohtaja T.Hj. Långström ja sihteeriksi Jorma Jalava. KK:n johtokunta toteaa esipuheessaan mm. ”Kun osuuskauppaliikkeemme viettää tänä kesänä viisikymmentävuotisen toimintansa riemujuhlaa, Kulutusosuuskuntien Keskusliiton johtokunta päätti laadituttaa uuden laitoksen teoksesta ”Osuuskauppamiehiä” nyt nimellä ” Osuuskauppamiehiä 2, 1950”. Siinä oli 233 miestä osuusliikkeen johtajia, keskusjärjestöjen - johtajia, sihteeriä - ja tarkastajia. Yhtään naista ei esiintynyt tässäkään matrikkelissa, viimeaikoina edesmenneet jäsenemme Pekka Kallberg ja Hugo L. Mäkinen esiintyvät tässä matrikkelissa ja tietysti tämän jälkeisissäkin matrikkeleissa.

 

KPA(Kooperativa Personal Alliansen) perustettiin Oslossa vuonna 1947.

Perustajina olivat Ruotsin, Norjan ja Tanskan osuustoimintajärjestöt. Suomalaisia on KPA–toimintaan osallistunut alusta lähtien, Islanti tuli mukaan muutama vuosi myöhemmin, Suomen KPA ry perustettiin vuonna 1953. KPA:n tarkoituksena on tarjota osuustoiminnan palveluksessa oleville ja olleille sekä heidän perheenjäsenilleen mahdollisuuksia aktiiviseen vapaa-ajan viettoon ja tutustuttaa heitä toisiinsa.(Leo Karetvaara)

 

MATRIKKELI ” OSUUSKAUPPAMIEHIÄ III”, 1960

Kulutusosuuskuntien keskusliiton johtokunta toteaa alkulauseessaan mm. ”KKn johtokunta päätti helmikuun 4. päivänä 1959 pitämässään kokouksessa, että KK ryhtyy jälleen valmistamaan matrikkelia osuuskauppamiehistä, mm. koska oli jo kulunut lähes 10 vuotta edellisen matrikkelin ilmestymisestä. Samalla päätettiin, että teokseen otetaan kaikki Osuuskauppojen Liikkenhoitajien Liiton jäsenet, kun aikaisemmissa matrikkeleissa on ollut ainoastaan osuusliikkeiden liikkeenhoitajat ja kaupalliset johtajat sekä keskusjärjestöjen johtajat ja osastopäälliköt.

Vuonna 1960 julkaistuun kolmanteen matrikkeliin ”OSUUSKAUPPAMIEHIÄ III”, mukaan otettiin 492 OLL:n jäsentä, joiden joukossa oli jo 14 naistakin. Määrän lisäykseen vaikutti em. sääntöjen muutos, jolloin mukaan tulivat myös osuusliikkeiden tarkastajat, myyntityönneuvojat, sihteerit ja muitakin uusia toimihenkilöryhmiä. Matrikkelista voidaan nimellä poimia yhdistystoimintamme vaikuttajia : Jukka Aaltonen, Hermunen Pentti, Järvinen Veikko, Karhu Risto, Kiuru Sakari, Lehtimäki Heikki ja Viljanen Osmo.

 

E-LIIKKEEN URANUURTAJAT ”KK:n kirja 1967

Käytännön työt kirjan toimittamisessa hoiti yhteistuumin KK:n johdon kanssa toimittaja Eikka Mäkinen

Kirjassa kerrottiin nykyaikaisen osuuskauppaliikkeen, Rochdalen kunnon uranuurtajien osuuskaupan perustamisen 100 -vuotisjuhlista varhaiskeväällä 1944, joissa Pellervolainen ja KK:lainen osuuskauppaliike esiintyivät yhdessä ensi kerran sitten 1916 .

Toinen merkittävä tapahtuma oli em.kirjassa ensimmäinen Rocdalen – merkkien jako KK:n edustajakokouksessa 04.06.1944. Suomen Kansallisteatterissa, merkki annettiin 37 miehelle ja kahdelle naiselle: Miina Sillanpäälle ja Laina Westerlundille. Saajien joukossa olivat osuustoimintamme suuret uranuurtajat Väinö Tanner ja Jalo Aura.

”E-LIIKKEEN URANUURTAJAT” oli omistettu jäsenkunnan parhaimmiston muiston kunnioittamiseksi ja osuuskaupallisten panosten kaikinpuoliseksi arvostamiseksi. Kirjassa on kirjoitukset 171 miehestä ja viidestä naisesta. Naiset olivat: Miina Sillanpää, Hilda Seppälä, Laina Westerlund, Ida Onerva ja Lyyli Takki. Vaativimmat muistelmat laativat Yrjö Kallinen ystävästään Antti Myrskystä ja prof. Lauri A. Puntila Väinö Tannerista.

 

E – OSUUSTOIMINTA 1970 LUVULLA, E-KERHO PERUSTETAAN

 

OSUUSKAUPPOJEN LIIKKENHOITAJIEN LIITTO (OLL), 1975

Suurimmillaan OLL oli 1975, jolloin siihen kuului 8 maakunnallista kerhoa, tarkastajien kerho 203 jäsentä ja myyntityönneuvojien kerho 102 jäsentä. Yhteensä jäsen määrä oli 807 jäsentä, joista 49 naisia ja 758 miehiä. OLL:n

liittotoimikuntaan kuului noin 40 vuotta sitten mm. Veikko Järvinen, Ylermi Runko, Jouko Vehniäinen ja Reijo Savolainen, puheenjohtajana Eino Ojanen. Tarkastajien Kerhon puheenjohtajana oli Ahti Collanius ja Myyntityönneuvojien Kerhon puheenjohtaja oli Martti Karvonen. Vanhin tällä hetkellä elossa oleva OLL:n liittynyt jäsenemme on: Osmo Viljanen, liittyi 01.01.1941.

 

E - KERHO PERUSTETAAN 12.12.1979

Peruslinjat olivat perustuksen rakentaminen, organisointi ja toiminnankäynnistys. Moottoreina toimivat Eino Ojanen, Kalle Valasma, Antti Pasanen ja Jouko Hakulinen.

E- kerho perustettiin Tampereella 12.12.1979. Saapuvilla oli : Eino Ojanen, Aarne Välimäki, Artturi Kaario, Leo Manninen, Onni Oras ja Risto Lähteenmäki.

Ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin 17.12.1979, Eino Ojanen, jonka pj. kausi kesti kolme vuotta. Einon jälkeen tuli pj:si Kalle Valasma 1982 – 84, Antti Pasanen oli pj:na 1985 – 87 ja Kalle Lehtonen vuosikymmenen loppuun.. Ensimmäinen sihteeri oli Risto Lähteenmäki. 1980 – luvun pitkäaikaisin sihteeri oli Jouko Hakulinen.

Tämän hetkisistä jäsenistämme vaikuttivat johtokunnassa tai muussa vastaavassa luottamustehtävässä mm. Osmo Viljanen, Hannes Sirkkunen.

 

OSUUSTOIMINTA MURROKSESSA 1980 LUVULLA

 

MERKKITTÄVÄT TAPAHTUMAT 80-LUVULLA

ELÄKEASIAT.1982 Perustettiin eläkeasioita tutkiva toimikunta.

 

Yhdistykset. 1984 OLL:n jäsenenä on 5 rekistöröityä yhdistystä, jotka korvasivat

aiemmat OLL.n kerhot. Yhteensä jäseniä oli 695.

Ylimmän Johdon Kerho, pj. Jouko Vehniäinen. Jäseniä 68.

Keskijohdon Yhdistys, pj. Oiva Eronen. Jäseniä 162

Välijohdon Yhdistys, pj. Veikko Lampilahti. Jäseniä 140

Erikoisalojen Yhdistys, pj. Urpo Sairanen. Jäseniä 25

Eläkeläisten Kerho, pj. Antti Pasanen. Jäseniä 300

Liittotoimikunnan puheenjohtaja Pentti Hermunen

Hyväksyttiin uudet säännöt ja merkittiin jäsenyhdistyksien säännöt,

paitsi E- Jaostopäälliköt, jotka eivät ole muuttaneet sääntöjään.

VELJESILLAT”. 1980 – luvulla järjestettiin useita suosittuja ”Veljesiltoja” mm. Turussa,

Mikkelissä, Tampereella ja Jyväskylässä. Jyväskylä 1984 kokosi eniten osanottajia

124, joka oli ”Veljesiltojen” ennätys.

MATKAT. Matkoja järjestettiin runsaasti mm. Itävaltaan, Neuvostoliittoon,

Ruotsiin ja Sveitsiin.

 

E – OSUUSKUNTA EKA PERUSTETAAN ja ” OSUUSKAUPPAMIEHIÄ IV” JULKAISTAAN

01.10.1983 aloitti toimintansa E – Osuuskunta EKA, johon liittyi 39 osuusliikettä, ulkopuolelle jäi vain Ol Elanto ja kaksi osuusruokalaa.

Tästä tilanteesta KK liittohallitus päätti EJL:n esityksestä julkaista matrikkelin ”OSUUKAUPPAMIEHIÄ IV”. Matrikkelin tietokannan keräsi EJL ja se ajoittui EKAn perustamispäivään. Aineiston kokosi Aimo Hautaniemi ja Pertti Tuomisto saattoi sen1985 kirjan muotoon. Matrikkeliin ilmoittautui 604 henkilöä, 576 miestä ja 28 naista.

Koko EJL:n jäsenkunta jakautuminen 1986 oli:

E- Seniorit 324,Ylinj. 69, Keskij.158,Välij.124, E-pal. 33, =708 jäsentä

 

EDUNVALVONTA TUESSA ALKAA

 

Miksi Tuki liittyy E-Seniorien toimintaan niin kiinteästi? Yksinkertaisesti E-Seniorit toimi sääntöjensä mukaan edunvalvojana TUEN eläkeläisille, joista huomattava osa oli E- Seniorien jäseniä. TUEN eläkeläisillä ei ollut organisoitua toimintaa edunvalvontaan.

  • TUKI perustettiin 1935 Elannon toimesta, joskin perustamisesta oli käyty keskusteluja jo vuodesta 1919 – siis eläkeasiat on tavalla tai toisella ollut esillä osuustoimintaliikkeessämme jo 90 vuotta

  • TUEN osakkaat ja jäsenmäärä. Vuonna 1960 TUESSA osakkaita oli 130 ja 1973 oli 115, jolloin kassan jäsenmäärä oli 40573. (2008 vuoden lopussa 2811)

  • TUEN eläkkeet sidottiin indeksiin 01.01.1966.

  • TUKI suljettiin 1974, jonka jälkeen uusia jäseniä ei enää otettu

  • 1982 Taistelu. E-Kerhon nimissä lähettivät Kalle Valasma ja Osmo Viljanen kirjeen KK:n Liittohallitukselle, jossa mm. esitettiin, ettei suunniteltua sääntöjen muutosta, joka tähtäsi indeksiehtoihin kajoamiseen toteuteta ja että asetetaan työryhmä selvittämään asiaa. Kirje ja muidenkin toimijoiden mm. Toivo Åhmanin vetoomukset ja kirjelmöinti, johtivat indeksiehdon säilyttämiseen ja huononnuksien torjumiseen.

 

E – OSUUSTOIMINTA ja E – SENIORIT1990 -luvulla

 

Hallitsevaksi piirteeksi tälle vuosikymmenelle nousi EKAN yrityssaneeraus ja siitä johtuvat toimet ja edunvalvonta, erityisesti se painottui Eläkekassa TUKEEN, jonka puolesta ”taistelut” ja toimet jäivät E – Seniorien varaan. Moottoreina toimivat Veikko Järvinen ja Vilho Töyräs

Puheenjohtajana oli 1991 – 94 Veikko Järvinen ja Veikon jälkeen Pekka Alenius aina vuoteen 2003 asti. Pekka on tähänastisen historiansa pitkäaikaisin puheenjohtaja. Sihteerinä toimi Aimo Halonen vuosikymmenen taitteessa, sitten Sinikka Heiskanen. Molempien aisaparina rahastonhoitaja toimi Kaarina Parkkonen. 1997 alkoi Pauli Semin vuoteen 2004 kestävä pitkä sihteeri- ja rahastonhoidon yhdistetty tehtävä.

 

MERKITTÄVIÄ TAPAHTUMIA 90 – LUVULLA

  • Uudistettu myymälälinja, 1991 toukokuussa Tietolisä kertoi uudistetusta myymälöiden linjaorganisaatiosta. Myymälät päätettiin järjestää kolmeksi päälinjaksi ja ketjuksi: 1) Siwa – ketju (johtaja Harri Finèr) Supermarket –ryhmä ( johtaja Jorma Tuukkanen) ja EKA market –ketjun(johtaja Reijo Kiukkonen)

  • EKAN yrityssaneeraus 22.10.1993 klo 17,57, käynnisti pj. Veikko Järvisen johdolla erityistoimet yhdistyksessä, jolloin toiminnan painopisteeksi asetettiin edunvalvonta. Toiminta kohdistui erityisesti Eläkekassa TUKEEN, jonka jäsenten edunvalvonta jäi kokonaan yhdistyksemme tehtäväksi tilanteessa, jossa eläkeläisjäsenille myönnettiin jäsenoikeudet. Erityisen aloitteellisia olivat alkuvaiheessa Veikko Järvinen, Sulo Kastinen ja tahollaan Ylermi Runko ja Pentti Kolari. 10.01.1994 ylimääräisessä kassakokouksessa saatiin muutaman äänen enemmistöllä estettyä sääntöjen muutosesitys, joka olisi saattanut johtaa TUEN purkuun jo ennen kesää 1994. Em. kassakokouksen jälkeen käynnistettiin pelastustoimet, joita johtivat Veikko Järvinen, Vilho Töyräs ja Pentti Kolari.

  • KANSA -YHTIÖN (Altti Aurela) taloudellisella tuella palkattu juristi Väinö Teperi lakiasiain toimistosta TEPERI& KAUTTU oli hyvä selkänoja pelastustöissä.Vuosina 1993- 1995 käytiin taistelu, jolla pelastettiin TUKI muilta velkojilta.

  • TUEN hallituksessa ovat toimineet seuraavat jäsenemme Vilho Töyräs 1995 – 2009, josta puheenjohtajana 1996 – 2004, Sinikka Heiskanen ja Ylermi Runko 90-luvun lopussa, Pentti Kolari 1996 – 2009, josta varapuheenjohtajana 2006 – 2009 ja Kalle Lehtonen 2000 – 2009.

  • VUOSIKOKOUKSET. Osanottajia oli noin 50 – 100, suurin määrä oli yrityssaneerauksen jälkeen 1994, koolla oli 96 jäsentä.

  • ULKOMAANMATKAT. Matkoja järjestettiin: 1991 Portugaliin ja Ruotsiin, 1992 Viroon ja Ranskaan, 1993 Unkariin, 1994 Ruotsiin, 1994 Ruotsiin ja 1998 Viroon.

  • EJL:n TAPAAMINEN. EJL järjesti yhteistilaisuuden Vantaalla, johon osallistui 180 jäsentämme seuralaisineen. Tilaisuuden kustansi EJL.

  • JÄSENMÄÄRÄ 1990, 324 jäsentä laskien vuosittain, joten 1999 oli 277jäsentä.

TALOUS on ollut tällä vuosikymmenellä seitsemänä vuonna alijäämäinen ja muodostui vuosikymmenen loppuun mentäessä huolestuttavaksi, johtuen paljolti yrityssaneeraustilanteesta.

 

E- OSUUSTOIMINTA ja E-SENIORIT 2000 – 2009

 

Päälinjat olivat vireät omat osuustoiminnalliset tilaisuudet ja tapaamiset EJL:n yhteistyön puitteissa ja kustannuksella. Edunvalvonta TUEN hallituksessa jäsentemme toimesta. Talouden tasapainotus. Moottoreina tällä vuosikymmenellä toimivat Pekka Alenius, Pauli Semi ja Pekka Lohenoja.

 

Puheenjohtajana on toiminut Pekka Alenius 1995 – 2003, Jorma Tuukkanen 2004 – 2007, Mauri Saviluoto 2008 ja Eero Fagerlund 2009. Sihteeri- rahastonhoitajana Pauli Semi 1998 – 2004 ja Pekka Lohenoja 2005 – 2009.

Liittotoimikunnassa ovat toimineet 2008-2009: Pekka Alenius koko ajan ja vuosi jaksoin: Viljo Haapanen, Kalle Lehtonen, Eino Helenius, Jukka Aaltonen, Kalevi Rautiainen, Vilho Töyräs ja Eero Fagerlund.

 

MERKITTÄVÄT TAPAHTUMAT:

  • TRADEKA JA SOK PERUSTIVAT Inexin

Huhtikuussa solmittuun aiesopimukseen perustuen Eka – yhtymän vähittäiskauppayritys Tradeka ja SOK ovat päättäneet perustaa yhteisen hankinta –ja jakeluyhtiön. Yhtiön nimeksi tulee INEX PARTNERS OY. sen omistavat perustajayritykset tasaosuuksin. Yrityksen toiminta käynnistyy 1.1.1991. Siihen mennessä sovitaan liiketoimintojen ja henkilöstön siirrosta uuteen yhtiöön. Uuden yhtiön hallituksen puheenjohtajaksi on valittu kauppaneuvos, toimitusjohtaja Arvo Perälä .

  • OSUUSKUNTA TRADEKA. Osuuskunta Tradeka – yhtymä (entinen EKA – YHTYMÄ)päätti 1993 alkaneen yrityssaneerauksen onnistuneesti, velat maksettiin. 2005 Osuuskunta Tradeka – yhtymän vähittäiskauppa muuttui Tradeka Oy:si, jonka suurimmaksi omistajaksi nousi ruotsalainen sijoitusyhtiö. Osuuskunta Tradekan osuudeksi jäi 16 % osakekannasta. 2008 joulun alla Tradeka Oy muuttui Suomen Lähikauppa Oy:si. Em. muutokset tulevat vaikuttamaan sekä EJL:n että E- Seniorien toimintaan, jäsen pohjaan ja rakenteisiin.

  • HOK – Elanto. Osuusliike Elanto hakeutui yrityssaneeraukseen 1995 ja maksoi velkansa etuajassa 2001 mikä päätti Elannon yrityssaneerausohjelman. Elanto ja HOK fuusioituivat ja muodostivat HOK-Elannon 2005. Em. toimenpiteellä on vaikutuksia tulevaisuudessa E-Seniorien toimintaan

 

EDUN VALVONTA , TUKEA koskeva.

 

E-Seniorien 1994 ponnistelujen ansioista saatiin vahva edustus TUEN hallitukseen, jossa olivat Vilho Töyräs, Pentti Kolari ja Kalle Lehtonen, Edellä mainitusta johtuen jäi TUEN asioiden käsittely E- Senioreiden kokouksissa lähinnä informaatioiden ja keskustelun varaan. Informaation perusteella voidaan lyhyesti todeta, että E-Seniorien jäsenet ovat toimineet sääntöjemme mukaisesti edunvalvojina hyvin. Se on näkynyt mm. seuraavasti TUEN toiminnassa:

  • sijoituspäätökset ovat olleet erittäin onnistuneita. On sijoitettu mm. kiinteistöihin ja yrityssaneerauksen yhteydessä sovittuun Tradekan velkakirjaan (182 mmk), jonka korko oli 8 %. Tradekan kannatusmaksusuoritukset oli määritelty velkakirjan maksuohjelmassa ja näin jouduttiin toimimaan vuosien 1994 – 2004 aikana. 2000 – luvun alussa torjuttiin kassan toimitusjohtajan sijoitusesitykset ns. Hedge – rahastoihin, jotka aiheuttivat sittemmin suuria ongelmia ja taloudellisia menetyksiä mm. eläkeyhtiöille.

  • yrityssaneerauksen jälkeen 2005 pystyttiin valitsemaan yhdessä Osuuskunta Tradeka – yhtymän kanssa osuustoiminnallinen linja, joka merkitsi yksimielisiä ratkaisuja hallituksessa TUEN jäsenten eduksi, jotka näkyivät huomattavina korotuksina eläkkeisiin. Osuuskunta vastasi mm. 3 miljoonan euron summalla vuonna 2006 toteutetusta eläkkeiden korotuksesta tasoon, jolle ne olisivat nousseet ilman Osuuskunnan yrityssaneerausta.

  • myös Osuuskunta Tradeka – yhtymä on toiminut vastuullisesti ja epäitsekkäästi luopuen mm.vaatimuksesta ns. ylikatteen ( n. 5 miljoonaa euroa) palauttamisesta, jolloin voitiin suorittaa eläkkeisiin merkittäviä tasokorotuksia. TUEN asiat on hoidettu hyvin vastuuhenkilöiden toimesta mm. tehdyt kiinteistökaupat, joskin ne tehtiin viime hetkellä ja niissä oli mukana myös onnea. Sijoitustoiminnan tuotto vuonna 2008 oli 7,47 %, edustaen Suomen huippua

  • Eläkekassa TUEN vastuut siirrettiin SAMMON tytäryhtiölle Mandatum Lifelle, joka on 01.01.2009 alkanut maksaa eläkkeet, jotka pitivät sisällään Tuen hallituksen joulukuussa 2008 tekemät päätökset noin 20%:n tasokorotuksen. Siirto on onnistunut.

 

MATRIKKELI ”OSUUSKAUPPAMIEHIÄ JA – NAISIA V

 

EJL:N liitotoimikunta päätti julkaista matrikkelin ”OSUUSKAUPPAMIEHIÄ – JA NAISIA V” tilanteesta 28.02.2001. Tärkein syy julkaisuun oli suuret historialliset muutokset osuustoimintaliikkeessämme ja näin halu arvostaa ne henkilöt, jotka olivat mukana tässä muutoksessa ja halusivat dokumentoida itsensä tähän teokseen. Matrikkeliin antoi tietonsa 392 EJL:ään kuuluvaa jäsentä, joista 49 oli naisia. Kaiken kaikkiaan EJL:n kuului 508 jäsentä. Matrikkeliin kirjoittivat artikkelinsa jäsenemme: Raija Itkonen, Kalle Lehtonen, Eero Rantala, Antti Remes ja Anneli Kostensalo

Liiton puheenjohtaja Kari Lalu lausuu alkusanoissaan mm.

”Edellisen matrikkelin julkaisemisen jälkeen on Suomen talouselämässä yleensä ja E –osuuskauppaliikkeessä erityisesti tapahtunut suuria muutoksia. Kansantalouden ajautuessa lamaan 1990-luvun alussa EKAn toimintaedellytykset vaikeutuivat merkittävästi. Säästökassan talletuspaon vuoksi Osuuskunta ajautui kriisiin ja hakeutui yrityssaneeraukseen syksyllä 1993. Helsingin käräjäoikeus vahvisti kymmenen vuotta kestävän saneerausohjelman vuonna 1994. Näin ollen yrityssaneerauksen on määrä päättyä vuoden 2003 lopussa. Jo nyt on nähtävissä saneerauksen tavoitteet. Osuusliike Elanto hakeutui niin ikään säästökassan talouspaon pakottamana yrityssaneeraukseen vuonna 1995. Myös Elannon yrityssaneerauksen oli määrä päättyä vuoden 2003 lopussa, mutta Elanto maksoi pois saneerausvelkansa elokuussa 2001, mikä päätti Elannon yrityssaneerausohjelman.

Edellisen matrikkelin ilmestymisen jälkeen myös liiton rakenteessa on tapahtunut muutoksia. Liiton seitsemästä kerhosta muodostettiin ensin viisi valtakunnallista yhdistystä: Ylimmän Johdon yhdistys, Keskijohdon yhdistys, Välijohdon yhdistys, Erikoisalojen yhdistys ja Eläkeläisten yhdistys. Sitten Keskijohdon yhdistys, Välijohdon yhdistys ja Erikoisalojen yhdistys yhdistyivät ja Eläkeläisten yhdistys muutti nimensä. Nykyiset liiton yhdistykset ovat siten Ylimmänjohdon yhdistys, Keskijohdon yhdistys ja E – seniorit.” Matrikkeli toimikuntaan kuuluivat: Puheenjohtajana Kari Lalu, Pekka Alenius, Seppo Säkkinen ja Jorma Tuukkanen. Toimitustyöhön osallistuivat myös Riitta Sivonen ja Sinikka Salonen – Saxen.

 

JÄSENISTÖ 2008. Jäsen määrä 31.12.2008 oli 262, josta naisia 36. Merkittävää on naisten osuuden nousu, jota edelleen vauhdittanee päätös, joka mahdollistaa jäsenen kuoltua lesken liittymisen E-Senioreihin ko. jaostonsa päätöksellä.

 

ONNISTUNEITA TAPAAMISIA

  • EJL:n TAPAAMISET. EJL järjesti tällä vuosikymmenellä kaksi erittäin onnistunutta tapaamista, jotka se myös kustansi: 2004 Hämeenlinnassa oli 202 E—Senioria seuralaisineen. Järjestelyissä oli mukana jäsenemme Teppo Mustonen ja Heikki Lehtimäki 2006 Imatra/Tali - Ihantala oli 208 E-Senioria seuralaisineen. Tilaisuuden järjestelyistä vastasi kiitettävästi jäsenemme Harri Nykänen. Liikuttava hetki koettiin Tali – Ihantalassa taistelupaikalla, kun taistelussa mukana ollut jäsenemme Jukka Aaltonen kertoi tapahtumista. Ihantalan torjuntavoitto tasoitti Suomen tietä rauhaan ja isänmaan itsenäisyyden säilyttämiseen. Liikutus valtasi kuulijat.

  • VUOSITAPAAMISET Vuositapaamiset saavuttivat suosioonsa nähden uusia ennätyksiä: 2005 Helsinki, 152 osanottajaa, alustus (ja tuki) SOK:n pääjohtaja Arto Hiltunen, järjestely vastuu Pauli Semi. 2006, Jyväskylä 153 osanottajaa, alustus(ja tuki)vuorineuvos Antti Remes. Järjestely vastuu Seppo Sievänen ja Pekka Lohenoja.2008, Turku, 171 osanottajaa, alustus (ja tuki) toimitusjohtaja Juha Laisaari. Järjestelyvastuu: Mauri Saviluoto ja Pekka Lohenoja. 2009, Tampere, 174 osanottajaa, seminaari, alustajia: Euroopan komission Suomen – edustustonpäällikkö Eikka Kosonen, Vakuutusyhtiö Turva tj. Minna Metsälä, Tapiola – Ryhmä, yksikönjohtaja Veera Lammi ja VVO alue – ja hankekehityksen johtaja Jari Mäkimattila. Dosentti Jorma Kallenautio hiljensi kuulijat mielenkiintoisella esityksellään Tradekan yrityssaneerauksesta. Järjestely vastuu: Eero Fagerlund ja Pekka Lohenoja pää tukija: Osuuskunta Tradeka - Yhtymä

  • ULKOMAAN MATKOJA tehtiin: Venäjälle 2001, Venäjälle 2002, Viroon 2003, Ruotsiin 2004 ja Unkariin 2007.

  • OSUUSTOIMINTA JA PELLERVO 110 VUOTTA, juhlakokous ja juhlaseminaari 16.04.2009, Helsinki Sokos Hotelli Presidentti. Kutsuvieraana E- Senioreista: Veikko Järvinen ja Jorma Tuukkanen .

  • AVA – instituutti täytti 2000, 80vuotta. Sen historia alkoi Kulutusosuuskuntien keskusliiton KK:n osuuskauppakoulusta, joka perustettiin v.1920 antamaan myymäläväelle ammattiopetusta.

 

TALOUDELLINEN TILANNE.

 

Taloudellinen tilanne on vakaa. Yrityksien tuki, EJL:n liittotoimikunnan päätökset, sekä Pauli Semin ja Pekka Lohenojan tarkka taloudenpito ovat mahdollistaneet kestävän taloudellisen pohjan.

Talouden tulevaisuuskin on varmistunut Osuuskunta Tradeka – yhtymän toimitusjohtaja Juha Laisaaren luvattua tukea taloudellisesti kotimaan vuositapaamisia.

 

TARADEKAN VÄHITTÄISKAUPAN MYYNTI JA E-SENIORIT 2009 -2014

 

Päälinjat osuustoiminnan saralla olivat S-ryhmän jatkuva nousu Suomen johtavaksi vähittäiskauppiaaksi, osuuskunta Tradekan vahva talous ja täydellinen luopuminen vähittäiskaupasta, jolloin jäljelle jäi ravintola- ja hotellitoiminta erillisenä Restel - yhtiönä sekä sijoitustoiminta. Osuuskunta Tradeka uusi rakenteensa. Yhdistyksen toiminta on vakiintunut niin, että päätapahtumana on vuositapaaminen, jota Osuuskunta Tradeka on tukenut.

Jaostojen toiminta on ollut myös aktiivista. Länsi – Suomen jaosto liittyi Etelä –Suomen jaostoon. Jaostojen toimintaa on tuettu.

 

Edistysmielisen osuuskauppaliikkeen vähittäiskaupan ”letkut” irrotettiin joulukuussa 2012. Yhtään vähittäiskauppaa ei toimi enää osuustoiminnallisen E/Tradeka lipun alla.

Omistus siirtyi kokonaan sijoitusrahasto Triton Fundi lll:lle, joka toimii Jerseynsaarilla.

 

Osuustoimintamme perustajat ja rakentajat kääntyvät varmasti haudoissaan, sillä niin anteeksiantamaton ja katala teko oli kuopata E- osuustoimintamme ydin, vähittäiskauppa. Meni satojentuhansien ihmisten elämäntyö hukkaan.”

 

Toimintamoottorit ja tapahtumat:

 

Puheenjohtajina ovat toimineet 2010 Seppo Sievänen, 2011 Jukka Siren, 2012 – 2014 Reijo Kiukkonen. Sihteerinä ja taloudenhoitajana on toiminut 2009, 2010 tammi -toukokuu Pekka Lohenoja ja 2010 - 2014 Hilkka Kemppinen. Toimintamoottoreina edellisten lisäksi ovat toimineet Erkki Kivistö erinomaisena matkojen järjestäjänä apunaan Riitta Kervinen, joka on toiminut myös Etelä – Suomen jaoston sihteerinä ja talouden hoitajana.

Ulkomaanmatkoja on järjestetty mm.

2010 Suomenlahden kierros Tallinna – Narva – Pietari – Viipuri - Helsinki, 2011 Turkki Alanya, .2012 Dalmatian matka, 2013 Garda –järvi, Rivan kaupunki ja 2014 Unohtumaton Irlanti, edellisen lisäksi useita risteilyjä Tukholmaan ja kylpylämatkoja Viroon.

 

Jäsenistö. Jäsenmäärä oli 31.12.2013 214, lisäsi leskijäseniä 6. Jäsenmäärä oli 1990, 324 jäsentä

 

Vuositapaamiset ja vuosikokoukset:

 

Helsingin Katajanokalla ja risteily Tukholmaan 18-19.05.2010

Osanottajia 142 (jäseniä 97) Luennot: Johtaja Kari Luoto, Suomen Lähikauppa Oy ja hallintojohtaja Perttu Puro, Osuuskunta Tradeka.

 

Jyväskylä, Rantasipi 24 – 25.05.2011

Osanottajia 118 (66 jäsentä) Luennot: Jyväskylän kaupunginjohtaja Markku Andersson, Lääkäri Tapani Kiminkinen, Restel Oy:n aluejohtaja Juha Tiainen.

 

Turun Messukeskus 07-08.05.2012. Osanottajat 95 (jäseniä 51) risteilyllä 60 Luennot: Professori Kari Immonen, Restel Oy toimitusjohtaja Harri Sivula. YK:n Osuustoimintavuoden Video. Ohjelmaan kuului illalla Pienoisooppera.

Jukka kirjoittaa: Lavamiesten lisäys oopperan käsikirjoitukseen E-seniorien Turun vuosikokouksessa 2012:

Vuosikokouksemme iltajuhla alkoi oopperaesityksellä Restelin ravintolassa Turun messukeskuksessa. Baritoni Sören Lillkung veti täysillä aariaa, kun yhtäkkiä hänen jalkojensa alla näyttämölava repesi kahtia. Lillkung entisenä Pietarsaaren Jaron maalivahtina, ei keskeyttänyt lauluaan, vaan hyppäsi puolitoista metriä korkealta lavalta alas lattialle. Potkaisi irronneen näyttämön takaisin ja hyppäsi uudelleen lavalla. me annoimme ylimääräiset aplodit tälle laivan rakentajien käsikirjoitusmuutokselle.

Pyysin puheenjohtajan ominaisuudessa näytöksen jälkeen Lilkungilta anteeksi tapahtunutta. Hän vastasi suomenruotsalaisella aksentilla: ”Kyllä se olla farlikt, kun maa pettä alla. Mut ei se mitä, suttu mulle sama kerran Saksassa. Se oli då näyttämömiesten viimene työpäivä.”

 

Ikaalisten kylpylä 06 – 07.05 2013. Osanottajia 107 (jäseniä 55). Luennot Osuuskunta Tradekan toimitusjohtaja Perttu Puro.

 

Siuntion kylpylä 05 – 06.05. 2014. Osanottajat n.120 (jäseniä n.60). Luennot: OsuuskuntaTradeka, toimitusjohtaja Perttu Puro., lisäksi esitelmä ”Hyvinvoinnin kulmakivet”.

 

Pellervo seuran, vuosikokoukseen ja Pellervo – päivälle on vuosittain(2010 -14) kutsuttu ja osallistuneet Veikko Järvinen, Jukka Sirèn ja Jorma Tuukkanen. 2014 Pellervo – päivä oli järjestetty Hannes Gebhardin 150 – juhlavuoden kunniaksi, tilaisuudessa luovutettiin pronssinen Gebhard – mitalli Osuuskunta Tradekan toimitusjohtajalle Perttu Purolle, tunnustukseksi osuustoiminnallisista ansioista.

 

Osuuskunta Tradekan Edustajistoon ovat kuuluneet: Harri Nykänen ja Hilkka Kemppinen (vara)

 

E- seniorit hallinto ja jäsenistö 2014

 

E- seniorien luottamushenkilöt 2014 (6.3.2014)

Hallitus: Reijo Kiukkonen (pj.), Eero Fagerlund, Harri Finèr, Kostia Järviaho, Harri Nykänen, Seppo Sievänen, Jukka Sirèn. Sihteeri ja talous Hilkka Kemppinen.

Kunniapuheenjohtaja Jorma Tuukkanen.

Toiminnantarkastajat. Uolevi Lahti ja Raimo Pulkki. Varatoiminnantarkastajat Sirpa Lipponen ja Terttu Virkkunen.

 

Jäsenistö: 11.12.2014, yhteensä 219, joista naisia 39.

Pohjois – Suomen jaosto: Pasi Aalto, Valto Salonperä, Kostia Järviaho, Pentti Kalliolinna, Pentti Kolari, Timo Vaara, Reijo Verronen, Eero Hirvonen, Aino Hannus, Hannu Ojanperä, Sauli Stång, Veikko Kettunen, Jouko Järvenpää, Markku Kokkola, Olavi Keinänen. Puolisojäsenet: Sirkka Koivuniemi, Hilkka Kaila. Yhteensä 17 jäsentä.

Keski Suomen jaosto: Mirjami Haring, Seppo Jalkanen,Terttu Lahtinen, Arvo Niittynen, Matti Sivonen, Mauno Hakala, Tauno Hopponen, Tenho Koivisto, Antti Laitinen, Esko Ropponen, Risto Skottman, Pentti Hakanen, Esko Hulkkonen, Tauno Korhonen, Seppo Lähteenaro, Kirsti Tammelin, Aino Hannikainen, Olavi Huttunen, Aaro Lahtinen, Tauno Mönkkönen, Seppo Sievänen, Aimo Mursu. Yhteensä 22 jäsentä.

Varsinais – Suomen jaosto: Matti Alanko, Unto Heinonen, Raimo Heinonen, Martti Jokinen, Urho Julin, Osmo Kivikkoja, Ahti Koivulahti, Antti Kujansuu, Eeva – Maria Kurki, Väinö Kytöniemi, Sisko Laakso, Olavi Laari, Toivo Laitinen, Pentti Lammela, Heikki Lehtimäki, Tapio Lehtola, Olli Lempinen, Juhani Marsala, Juhani Mast, Kauko Miikkala, Pentti Mikkola, Juhani Murto, Arto Mäki – Uuro, Heikki Niemi, Kaino Nyholm, Pekka Ortane, Väinö Peltosaari, Harri Saarinen, Mauri Saviluoto, Jukka Sirèn, Kalle Suosalo, Aarne Syvänen, Rauno Tujula, Veikko Vaalasranta, Mauno Vanhala, Raimo Vilhunen, Ilpo Virtanen, Rauno Välilä. Puolisojäsenet: Darling Lindström, Eira Leppä, Aino Murto, Ritva Lampinen. Yhteensä 42 jäsentä.

Etelä – Suomen jaosto: Jukka Aaltonen, Kauko Aaltonen, Pirjo Ahokas, Pentti Antila, Risto Arponen, Pentti Augustin, Leo Backman, Jukka Elonen, Rauno Eskola, Eero Fagerlund, Harri Finèr, Viljo Haapanen, Alli Haverinen, Esko Heikkilä, Heikki Heinonen, Eino Helenius, Raimo Helenius, Lasse Hellgren, Onni Honni, Vesa Hulkkonen, Keijo Hummelin, Eeva Huovilainen, Leena Hurjanen, Ossi Hynninen, Mervi Hyvärinen, Kalle Ikäläinen, Toivo Ilola, Keijo Immonen, Raija Itkonen, Paavo Jokela, Tapani Jormanainen, Veikko Järvinen, Paavo Jääskeläinen, Kalevi Kankuri, Leo Karetvaara, Risto Karhu, Matti Kari, Hilkka Kemppinen, Pirjo Kinnunen, Eero Keränen, Reijo Kiukkonen, Jorma Koivisto, Matti Korko, Pekka Kosonen, Eino Kotamäki, Tuomas Kovalainen, Matti Kukkonen, Lauri Kulmala, Johannes Kyyrönen, Uolevi Lahti, Juha Laisaari, Mikko Laisi, Kari Lalu, Mauno Lappinen, Aimo Laurivuori, Eino Lehtinen, Veli Lehtinen, Reijo Lehto, Seppo Lehtomäki, Jouko Lehtonen, Kalle Lehtonen, Martti Leirilaakso, Aaro Leminen, Arto Levänen, Riita Lindström, Sirpa Lipponen, Pekka Lohenoja, Olavi Louhenranta, Pentti Louto, Sinikka Malmiaho, Olavi Mattila, Kari Mattson, Teppo Mustonen, Anelma Mäenpää, Pertti Mäkinen, Raimo Mäkinen, Aarno Mäntynen, Eero Nenonen, Eero Niemelä, Harri Nykänen, Timo Nykänen, Anja Nyroos, Kauko Nyroos, Vilho Ojala, Kari Palonen, Kaarina Parkkonen, Arvo Perälä, Tapani Pilvi, Raimo Pirinen, Raimo Pulkki, Antero Puranen, Antti Puranen, Asko Puumalainen, Arvo Pörhönen, Riitta Raasakka, Alpo Rantala, Antti Remes, Gunnar Riskula, Maire Räihä, Tauno Saarinen, Yrjö Sailovaara, Kirsti Salminen, Liisa Salonen, Ilpo Salonen, Pekka Salonen, Sinikka Salonen – Saxèn, Timo Savinen, Pauli Semi, Jorma Seppänen, Seppo Shemeikka, Johannes Sidoroff, Raimo Siekkinen, Matti Simola, Hannes Sirkkunen, Heljä Stürmer, Kalevi Suomela, Timo Suortti, Risto Söyri, Antero Teittinen, Reijo Toimela, Pentti Toivonen, Erkki Tuohimaa, Tauno Tuomivaara, Jorma Tuukkanen, Waldemar Tuutti, Juha Valtonen, Leena Valtonen,Timo Valtonen, Veijo Vasara, Anneli Vetoniemi, Kari Viitamäki, Osmo Viljanen, Terttu Virkkunen, Arto Vuoristo, Aleksi Vuorenmaa. Puolisojäsenet: Riitta Kervinen, Saara Töyräs, Aino Halme. Yhteensä 138 jäsentä

 

 

 

MERKITTÄVIÄ OSUUSTOIMINTAHENKILÖITÄ

-E –Seniorien näkökulmasta

 

Tämä ei ole matrikkeli, eikä halua koota kaikkia merkittäviä osuustoiminta henkilöitä, vaan joitakin, jotka erityisesti ovat jääneet tämän Pumaskan talkoolaisten mieleen.

 

Hannes Gebhard, tunnetaan Suomen osuustoiminnan isänä, hän syntyi 8. huhtikuuta 1864. Tänä vuonna on juhlittu hänen syntymänsä 150 – vuotisjuhlaa. Gebhard perusti Pellervo –Seuran 1899 .Hannes Gebhard: ”Osuustoimintamuoto sellaisenaan ei ole minkään arvoinen, jos ei itse elämässä toteuteta osuustoimintaperiaatteita. Eli toisin sanoen: osuustoiminta ilman todellista osuustoimintahenkeä on mahdoton.”

 

Väinö Tanner. (1881- 1966) Osuustoimintamies ja poliitikko. Väinö Tanner oli Hannes Gebhardin kovin kilpailija kun suomalaisen osuustoiminnan suunnasta taisteltiin 1910–luvulla. Osuuskauppaliike jakautui 1916 – 17 kahteen haaraan, Gebhardin edustamaan pellervolaiseen ja Tannerin edustamaan edistysmieliseen osuustoimintaan. Tanner valittiin ”maailman suurimman tasavallan” eli Kansainvälisen osuustoiminnanliiton ICA:n presidentiksi vuosina 1926-1946. Tanner oli 22 vuotiaana Suomen suurimman osuuskaupan Turun Vähäväkisten Osuusliikkeen (nykyisin Turun Osuuskauppa) hoitajana. Pohjoismaiden suurimman Osuusliikkeen Elannon johtajana hän oli 1915 – 1946. OTK:n johtajana 1917 -1918.

 

Otto Karhi. (1876 -1966) Toiminut osuuskauppaliikkeessä v:sta 1902 alkaen. Karhi oli perustamassa Oulun Osuuskauppaa 1902 ja hänen johdollaan laadittiin myös ensimmäiset säännöt. Perustamansa osuuskaupan palvelukseen hän tuli 1911 johtaen aluksi liikkeen rakennustoimintaa. Liikkeen toimitusjohtajana hän toimi 1916-1951. Otto Karhi oli puheenjohtajana silloin, kun Yleisten Osuuskauppojen Liiton kokouksessa v. 1916 oli pakko todeta ainoana mahdollisuutena olevan, että edistysmieliset kaupat perustavat oman organisaation ja keskusjärjestön. Myös kaikki keskusjärjestöjemme perustamispäätökset hän joutui puheenjohtajana lyömään lukkoon.

 

Yrjö Kallinen (1886 -1976) Legendaarinen valistaja ja itseoppinut omaperäinen ajattelija, idän uskontojen ja filosofioiden syvällinen tuntija, puolustusministeriksi valittu pasifisti. Kulutusosuuskuntien Keskusliiton KK:n matkapuhujaksi hän tuli 1924 ja valistusosaton päälliköksi 1927, jota tehtävää hän hoiti aina vuoteen 1955, jolloin jäi eläkkeelle. Kansainvälisen Osuustoimintaliiton ICA:n keskuskomitean jäsen Kallinen oli 1947 -1955. Kallinen oli heti sodan jälkeen eduskunnan jäsen 1945 – 48 ja toimi puolustusministerinä 1946 -48.  Yrjö Kallinen oli erinomainen puhuja, jonka isot kädet ilmeikkäästi vahvistivat kulloinkin esillä olevaa sanomaa.

 

Ylermi Runko (1927-2013).Elannon pääjohtajaksi 1948 , jota jatkui yli 20 vuotta. Runko piti itseään Tannerin aateperillisenä ja työnjatkajana. Hän kuului mm. KK:n, OTK:n, Kansan, Hakan, Tammen, VVO:n, Renlundin, Helsingin Kauppakamarin, MaRa:n ja Väinö Tanner säätiöden hallituksiin. Osuuskauppamies, joka tuli kuuluisaksi Elannon itsenäisyys taistelijana, jonka lähtökohtana oli osuustoiminta yritysmuotona. Rungon osuustoiminnallista itsenäisyyslinjaa jatkoivat Jorma Seppänen,  Tauno Palmroos, Kirsti Salminen ja Arto Ihto. Linja johti lopulta Elannon ja HOK:n fuusioon. Runko ajoi 1989 E –liikkeelle  Suomeen kuuden osuusliikkeen rakenne mallia, jossa olisi luovuttu kokonaan Itä- ja Pohjois- Suomen harvaanasutuilta alueilta, ”Minun kylmä käsitykseni on ollut pitkään ja on tänäkin päivänä E-liike ei tule menestymään Itä – ja Pohjois – Suomen harvaanasutuilla alueilla. On pakko vetäytyä laajoilta maantieteellisiltä alueilta pois. Sanoin tämän

ääneen myös OTK:n hallituksessa. ”(Osuuskaupan kujanjuoksu)

Runko vastusti EU:hun liittymistä.

 

Juhani Pesonen, (9.1.1928, Helsinki) vuorineuvos, SOK pääjohtaja 1983 -1988.  SOK.n historia nostaa vahvasti esille pääjohtaja Juhani Pesosen saavutukset. Hänet mainitaan suoraan S- ryhmän pelastajaksi. Pesosen vetämä S-83 – strategian näkyvin saavutus on alueosuuskauppamalli. Parissa vuodessa noin 180 jäsenosuuskaupan rakenteesta luotiin 31 alueosuuskauppaa. Pesonen toi S-ryhmään termit:  kustannustehokkuus, tulostietoisuus, kassavirta ja pääoman tuotto. (Kauppalehti) Todennäköistä on, että hän vuorineuvos Pesonen pelasti koko Suomen vähittäiskauppaan ja ravintolatoimintaan perustuvan osuustoiminnan, EKA ja myöhemmin Osuuskunta Tradeka olivat jo oman puolensa osuustoiminnassa erityisesti vähittäiskaupassa sössineet, joten kyllä osuustoiminnan pelastaminen oli Pesosen varassa.

 

Jere Lahti,  (3.2.1943, Kälviä) vuorineuvos, SOK pääjohtaja 1988 -2002. S – ryhmän viimevuosien menestys perustui Jere Lahden visioihin. Keväällä 1990 perustettiin SOK:n jaTradekan yhteinen logistiikka yhtiö Inex Partners. Jere Lahti ja Eero Rantala innostuivat ulkomailla, kun kuulivat aiheesta esitelmän. He kehittelivät ravintolapöydässä mallin ja saivat sen menemään läpi(Kauppalehti)

 

Arto Hiltunen,( 17.1.1958, Kajaani) Porvoossa kasvanut Arto Hiltunen 51, valittiin SOK:n pääjohtajaksi HOK – Elannon toimitusjohtaja paikalta elokuussa 2007. Hiltunen jäi lääkärin suosituksesta, työkyvyttömyys eläkkeelle 2009. - Hiltusen edeltäjä  vuorineuvos Kari Neilimo(2002 -2007) nousi paikalleen hallintoneuvoston puheenjohtajan paikalta tai itse asiassa hän toimi pääjohtajaa hakeneen etsintäpartion vetäjänä ja katsoi peiliin. Sieltä näkyi pääjohtajan naama. (HS 19.122009)

 

Hedvik Gebhard (1867 -1961) Talousneuvos, toimittaja, naisasiapioneeri ja miehensä tärkein tukija Pellervossa. Osuustoiminnan äitinä hän monen muun valveutuneen naisen kanssa  on tuonut osuustoimintaan sen kaipaamaa naisnäkökulmaa. Kuului Miina Sillanpään ohella 19 naisen joukkoon, jotka valittiin ensimmäiseen yksikamariseen eduskuntaan. Osuustoiminnassa hän vaikutti edelläkävijänä. Miina Sillanpään kanssa hän ajoi Osuusliike Elannon perustamista 1905. He toimivat sitten pitkään sen hallintoneuvoston ainoina naisjäseninä.

 

Miina Sillanpää (1866 -1952) Talousneuvos. Itsenäisen Suomen ensimmäinen naisministeri. 1916 – 1932 Sillanpää oli Elannon tarkastaja. Sillanpää toimi Elannon luottamustehtävissä 1930 -50 – luvuilla sekä edustajistossa että hallintoneuvostossa, jossa myös puheenjohtajana. 1935 hänet valittiin Kulutusosuuskuntien Keskusliiton KK:n johtokuntaan. Hänen ajatustensa mukaisesti KK ryhtyi kehittämään yleishyödyllistä asuntotuotantoa. Myös hänen aloitteestaan edistysmielisen osuuskauppaliikkeen palveluksessa olleet naiset saivat kuukauden palkallisen äitiysloman. Suomen kansa on pystyttänyt patsaan talousneuvos Miina Sillanpäälle Kaisaniemen lahden rantaan.

 

Laina Westerlund (1878-1949) Osuuskauppaliikkeemme NM –toiminnan ansioitunut veteraani ja uranuurtaja oli Laina Westerlund Tampereelta. Hän oli nuoruutensa päivinä mukana jo silloin kun osuuskauppaa perustettiin Tampereelle. Vuosikymmenien aikana hänet nähtiin mukana useissa osuuskaupallisissa luottamustehtävissä. Osuustoimintanaisten Kansainvälisen Killan konferenssiin 1927 hän osallistui Lyyli Takin kanssa. Seurauksena virisi ajatus naistoiminnan organisoinnista myös Suomen edistysmielisessä osuuskauppaliikkeessä. Naiset Mukaan – toiminta virallistettiin KK:ssa 1929.  Laina Westerlundista tuli Naiset Mukaan – toiminnan äiti.

 

 Lyyli Takki (1892-1957) Toimi  NM – toiminnan keskustoimikunnanpuheenjohtajana alusta alkaen 26 vuotta. Tehtävä vei hänet puhumaan ja perustamaan toimikuntia ympäri maata. Lyyli Takki kuului KK:n julkaisun Kuluttaja Lehden toimikuntaan vuodesta 1918 vuoteen 1950. Hän  toimi Osuusliike Elannon edustajistossa, hallintoneuvostossa ja tarkastusvaliokunnassa.

 

Sirkka Räikkönen (1918-1994) Sirkka Räikkönen tuli KK:n palvelukseen vuonna 1945. Yli 30 – vuotisen työhistoriansa aikana hän oli KK:ssa monissa tehtävissä, pitkään mm. Naiset Mukaan –keskustoimikunnan sihteerinä. Räikkönen toimi suomalaisen kuluttajapolitiikan suunnannäyttäjänä, joka alan toimielimissä peräsi teollisuuden ja kaupan vastuuta kuluttaja – asioissa. Kansainvälisen osuustoimintaliiton ICA:n Naisten komitean puheenjohtajana hän oli 1966 -1978 osallistuen liiton hallintoneuvoston kokouksiin.

 

Alli Lahtinen (1926-1976) Hänen vaikuttaja ura osuustoimintaliikkeessä alkoi 1950 –luvulla Kymenlaakson Osuusliikkeen NM – toiminnasta ja myymäläneuvostosta ja eteni lopulta KK:n hallintaneuvoston ainoaksi naiseksi 1969. Juuri tätä ennen hänet oli nimitetty sosiaalihallituksen pääjohtajaksi.

 

Raija Itkonen, Kansainvälisen Osuustoiminta liiton KOL:n johtokunnan jäsen, valittiin lokakuussa 1984, toisena naisena 90 vuoteen. 19.10.1991 valittiin Raija Itkonen ensimmäisenä naisena Kansainvälisen Osuustoimintaliiton varapuheenjohtajaksi.

 

Kirsti Salminen, Elannon vt.pääjohtaja 1998. Elannon hallituksen puheenjohtaja 1998

 

Liisa Hämäläinen, Rakennuskunta HAKAn tiedotusjohtaja, joka vastasi mm. HAKAn 50 - vuotta julkaisusta ”Rakentavasti 50 vuotta” 1938 -1988.  Vuoden Hakalainen 1990.

 

Hilkka Kemppinen, Me – lehden päätoimittaja 1985- 91, Eka – yhtymän tiedotuspäällikkö 1992 – 94. Valtion tiedonjulkistamispalkinto/Me – lehdentoimitus 1973

 

E- OSUUSKAUPPALIIKKEESSÄ ARVONIMENSÄ SAANEET JA SAANTI PÄIVÄT

 

VUORINEUVOKSET:

Julius Alanen, OTK:n toimitusjohtaja, 20.3.1942

Uuno Takki, OTK:n pääjohtaja, 29.11.1957

Eero Piipari, HAKA:n pääjohtaja, 14.11.1986

Antti Remes, Osuuskunta Eka/Tradekan toimitusjohtaja, 2.6.2006

KAUPPANEUVOKSET:

Alpo Pesonen, Ol. Voiman toimitusjohtaja, 2.6.1950

Kaarlo Halme, Lahden Ok:n toimitusjohtaja, 25.9.1953

Toivo Rinne, OTK:n kaupallinen johtaja, 2.2.1955

Aarne Välimäki, Ol. Voiman toimitusjohtaja, 24.5.1963

Erkki Luoto, Ok. Mäki- Matin toimitusjohtaja, 6.11.1964

Veikko Järvinen, Osuuskunta Eka/Oy Renlund Ab:n toimitusjohtaja, 23.12.1987

Arvo Perälä, Osuuskunta Eka/Tradekan toimitusjohtaja, 1.7.1988

Rolf Sandström, Restel Oy:n toimitusjohtaja,  26.11.2004

 

NEUVOKSET:

Talousneuvos, Paavo Numminen, Ol. Oraksen toimitusjohtaja

Talousneuvos, Kalle Valasma, Ok Perhelän toimitusjohtaja

Teollisuusneuvos, Emil Aro, OTK:n johtaja

Opetusneuvos, Yrjö Kallinen, KK:n osastopäällikkö.

 

ANSIOITUNEITA-, TULOKSELLISIA- ja OSUUSTOIMINALLISIA JOHTAJIA LÄHIMENNEISYYDESTÄ:

Juho Lähdesniemi, Osuusliike Tarmola, toimitusjohtaja, 1933 - 1956

Eino Ojanen, Osuusliike Voiman toimitusjohtaja, 1972- 1977

Pekka Kallberg, Jokelan Osuuskaupan toimitusjohtaja, 1956-1979

Samuel Rahko, Raahen Osuuskaupan, toimitusjohtaja, 1967-1981

Pekka Karjalainen, Osuusliike Työnvoiman, toimitusjohtaja, 1961-1980

Antti Pasanen, Osuusliike Tuen toimitusjohtaja, 1960 -1978

Sulo Kastinen, Osuusliike Kansanvoiman toimitusjohtaja, 1974 -1983

Pentti Mikkola, Viitasaaren osuuskaupan toimitusjohtaja,1978 -1983

Reijo Savolainen, Etelä – Saimaan toimitusjohtaja, 1977 -1983

Erkki Ketonen, Tradeka, myymälälinjan johtaja

Harri Finèr, Tradeka, SIWA – ketjun johtaja

 

VUORINEUVOS ANTTI REMES ANTAA TUNNUSTUKSET.

Yrityssaneerauksen onnistuneesta läpiviennistä Antti Remes palkittiin vuorineuvoksen arvonimellä 2006 . Yrityssaneerauksen päätyttyä 2004 hän antoi  seuraaville henkilöille ansaitun tunnustuksen:

”Kaikkein parasta tässä on ollut ihmiset, Juha (Laisaari), Aarno(Mäntynen), Ralf(Sandström), Heikki (Venho), Ossi (Hynninen), Olli (Suominen), Lexa(Järvensivu), Harri(Finer), Raimo(Raimo K. Mäkelä), joka ansiokkaasti hoiti hallintojohtajan tehtävää ja yhteiskuntasuhteita, ja Uolevi (Lahti), joka sitoutuneella asenteella hoiti osuuskunnan kirjanpitoa ja tilinpäätöksen. Ja tärkeitä työtovereita olivat myös sihteeri portaassa--- ,  kuten Marja – Leena Erkkilä, Riitta Lindström. Ihmiset ovat olleet tämän kaiken suola. Se, että he ovat jaksaneet ja yrittäneet. Porukalla me vietiin saneerausohjelma onnistuneeseen päätökseen. ”(Lamasta uuteen nousuun)

 

Rochdalen ansiomerkki, KK:n hallintoneuvoston perustama kansainvälisen osuuskauppaliikkeen 100 – vuotta juhlavuotena 1944.

Sen tarkoituksena on olla tunnustuksena ja kiitollisuuden osoituksena erittäin ansioituneille osuuskauppamiehille ja – naisille Suomen edistysmielisen osuuskauppaliikkeen piirissä. Ansiomerkki, joka on kullasta ja emalista valmistettu voidaan myöntää Osuuskunta Tradekan (ennen KK-laisten) hallintoelinten jäsenille, johtajille ja toimihenkilöille, jotka vähintään 30 vuoden ajan ovat osoittaneet erikoisen suurta osuustoiminnallista harrastusta, alttiutta ja uskollisuutta. Ansiomerkin myöntämisestä päättää Osuuskunta Tradekan hallintoneuvosto. Merkkiä on myönnetty  1944 - 2014 välillä yhteensä 1162 henkilölle, esimerkeiksi voidaan nostaa: 30.11.2014, 90 vuotta täyttävä aluejohtaja Jukka Aaltonen Tampereelta, Rochdale, 1984 ja  KK:n osuuskauppakoulun/E-instituutin kouluttaja Anja Nyroos, Helsingistä, Rochdale 1990.

 

 

 

 

 

 

MIELIINPAINUVIA TAPAHTUMIA

 

MUSTA LEHTI OSUUSKAUPPAMME HISTORIASSA

 

Osuusliike Työnvoiman 40v historia kirjoittaa: ”MUSTA LEHTI OSUUSKAUPPAMME HISTORIASSA. Näillä sanoilla luonnehti osuuskunnan 25 – vuotta toiminnan selostaja osuuskunnan vaiheita vuoden 1918 aikana.

Kirjoittaja olisi yhtä hyvin voinut puhua mustasta lehdestä koko kansakunnan historiasta. Ja varsinkin Varkauden historiassa. Sillä jos liekehti viha valtoimenaan tuona vuonna kaikkialla maassa, se Varkaudessa paloi lieskana, jollaista tuskin muualla maassa nähtiin. Myöskin Varkauden Työväen Osuuskauppa joutui sen ulottuville. Voittaja ei pyrkinyt tukahduttamaan vain työväenliikettä ja kostamaan sen yksityisille jäsenille. Sille olisi ollut mieluisaa jos myös työväen hallussa ollut osuuskauppaliike olisi saatu tuhotuksi.

Osuuskunta oli taloudellinen laitos eikä se tiettävästi sekaantunut millään tavalla käynnissä olevaan kansalaissotaan.

Kymmenet osuuskunnan jäsenet saivat Varkauden valtauksen jälkeen Pirtinvirran jäällä antaa valkoisen koston uhrina henkensä, heidän joukossaan osuuskaupan liikkeenhoitaja K . Lähteenmäki. Sen jälkeen suljettiin suojeluskunnan määräyksestä osuuskaupan myymälät.”

Liikkeen hoitaja Kaarle Lähteenmäki seisoi uskollisen ja rohkean miehen tavalla vartiopaikalla viimeiseen saakka.

Kaarle Lähteenmäki samoin kuin kymmenet osuuskunnan jäsenet ammuttiin Varkauden valtauksen jälkeen Pirtin virran jäällä.

 

Warkauden Lehden toimittaja Antti Aho kirjoittaa 30.11.2003 otsikollaHuruslahden arpajaiset” mm.seuraavaa: ” Vuoden 1918 tapahtumat Varkaudessa tunnetaan muuallakin Suomessa. Aivan en allekirjoittaisi väitettä siitä, että Varkauden ja Tampereen taistelut ovat Suomen tunnetuimmat. Täälläpäin Suomea ehkä näin on. Harva puhuu Muohin rintamasta, Vilppulasta tai Jämsän terroriteoista. Mistä Varkaus vuonna 1918 muistetaan? vastaukseksi riittää seuraava fraasi: Huruslahden arpajaiset. Mitä Huruslahdella tapahtui 21.2.1918? Valkoiset olivat valloittaneet Varkauden punaisilta. Viha oli sanoinkuvaamaton kummallakin puolella. —Massatehtaan puolustajat komennettiin riviin. – jäällä ammuttiin todennäköisesti viitisenkymmentä miestä, enemmän tai vähemmän sekavassa järjestyksessä. Toisen käsityksen mukaan teloitettavaksi pyrittiin valitsemaan punakaartin vaikuttajia. Ammuttujen joukossa oli muiden muassa Varkauden Työväen osuuskaupan hoitaja Kalle Lähteenmäki.

 

Professori Hannu Itkosen kirjoittaa Työväentutkimus 2010:ssä ” Punaisten ruumiita Varkaudessa”: ”Kansalaissodan paikallisia teloituksia, ruumiiden kuljetuksia ja hautauksia käsiteltiin puheissa. Yksi tapahtumien avaininformanteista oli haudankaivaja Niiranen. Varkauden tapahtumia elämänkertakirjoituksessaan valaisseen Veikko Tarvaisen mukaan haudankaivaja Niiranen kertoi veljeshautaan lasketun 457 vainajaa.” JT: Luulen, että heistä 90 % oli osuuskaupan jäseniä.

 

”E-liikkeen uranuurtajat” kertoo: ”Oskari Tammisto (1879 -1918) valittiin Leppävirran Osuuskaupan johtajaksi syyskuussa v. 1913. Viisi vuotta hän erittäin menestyksellisesti johti liikettä, jopa niin hyvin tuloksin, että jälkipolvet liittivät hänen nimeensä määräyssanan Leppävirran Osuuskaupan suuri mies. Kansalaissodan jälkiselvittelyssä Oskari  Tammisto ammuttiin Leppävirralla 26.2.1918

Tapahtuman yksityiskohdista jatkaa ”E -liikkeen uranuurtajat” kirjoittaa:

Ratkaisun tapahduttua ja punakaartin hajottua pakomatkalle Tammisto jäi kotiinsa. Hänellä ei ollut syytä paeta, omatunto oli puhdas. Mutta valkoinen kosto ulottui häneenkin. Tammisto vangittiin ja vietiin ”tutkijalautakunnan” eteen tuomittavaksi. Syyttäjänä esiintyi nimismies, jonka hengen Tammisto oli syksyllä v. 1917 pelastanut. Aikakirjat kertovat, että Tammisto oli pitänyt ”tutkijalautakunnassa” pitkän puheen, jossa erityisesti puolusti osuuskauppaa. Omat edesottamuksensa hän jätti tuomitsijansa harkintaan. Harkinnan tulos: kuoleman tuomio.

Kiihkeän ajan mentyä paikkakunnan porvarillinen väestö pahoitteli Oskari Tammiston teloitusta. Häntä pidettiin oikeamielisenä ja tasapuolisena miehenä.”

 

ELANNON KAUASKANTOINEN RATKAISU

 

Elanto perustettiin 15.10.1905. Jorma Bergholm kirjoittaa kirjassaan ”Osuuskaupan kujanjuoksu” herrasmiessopimuksesta seuraavaa:

”Elannon ensimmäinen vuosikymmen oli värikästä ja ristiriitaista aikaa. Tuon ajan liikkeenjohtajat Elannossa olivat suuntautumiseltaan kauppiaita. Elanto oli vakaavarainen, sen toiminta laajeni, mutta jäsenistö ei ollut vakuuttunut Elannon johdon kuluttajahenkisyydestä. Vuonna 1915 koko silloinen johto jätti paikkansa. Tuolloin Elannossa tehtiin harkittu ja kauaskantoinen ratkaisu. Keskellä Suomen osuuskauppaliikkeessä riehuvaa riitaa Elannossa sovittiin siitä, että sekä vasemmistolaiset että porvarilliset jäsenet saavat edustuksensa Elannon johdossa.

 

Elannon toimitusjohtajaksi valittiin Väinö Tanner ja toiseksi johtajaksi Otto Valmari. Vastaavasti Elannon sihteeriksi valittiin yksi sosiaalidemokraattien ja yksi porvarien esittämä henkilö. Hallintoneuvostoon tuli edustus kummaltakin osapuolelta siten, että vasemmistolla oli yhden paikan enemmistö. Tämä herrasmiessopimus tehtiin runsas vuosi ennen Suomen osuuskauppaliikkeen lopullista hajoamista. Solmitun herrassopimuksen ansiosta Elanto säilyi yhtenäisenä läpi osuuskauppaliikkeen hajoamista ja kansalaissodan.

Kaiken kaikkiaan Elanto toimi kansalaissodan aikana mahdollisimman normaalina kauppana. Se pyrki niissäkin olosuhteissa palvelemaan jäsenistöään ja helsinkiläistä kuluttajaväestöä. Liikkeen johto Väinö Tanner ja Otto Valmari, toimi historian kirjoittajien mielestä äärimmäisen kylmäpäisesti. Punaisten ollessa isäntinä Helsingissä Otto Valmari joutui päiväksi pidätetyksi.

Vastaavasti kansalaissodan jälkeen Tanner oli Pariin otteeseen valkoisten pidättämänä.

 

 

  • Elannossa ainoana osuusliikkeenä Suomessa pysyivät sekä sosialistit että porvarit näkyvästi mukana. Tämä oli nimenomaan Tannerin linja

 

 

VAKO, KAUPALLISTA TOIMINTAA ITÄ – KARJALASSA 1941 -44

 

Fennoskandia tarkoittaa maantieteellistä aluetta. johon kuuluvat Skandinavian niemimaa eli Ruotsi ja Norja sekä Suomi, Karjala ja Kuolan niemimaa. Sen maaraja kulkee Suomenlahden pohjukasta Nevajokea pitkin Laatokalle, Laatokalta Syvärin kautta Ääniselle ja Äänisen kautta Vienanmerelle. Fennoskandia on määritelty erilliseksi alueeksi luonnonolojensa sekä historiansa perusteella. Uusi karelianismin renessanssi koettiin Suomessa vuosisadan vaihteessa, jolloin tämä kausi jätti erikoisesti taide – elämään pysyviä jälkiä. Molemminpuolista ulkopoliittista epäluuloa ja katkeruutta aiheuttaneet heimosodat 1920- luvun ensi vuosina ohitettiin suhteellisen nopeasti. Pitkäaikainen aatehistoria ei kuitenkaan ollut heti katkaistavissa. Yleismaallisen nationalistisen virtauksen mukaista oli, että Suomessa tämän ajattelutavan omaksuneet edelleenkin kiinnittivät vakavaa huomiota Itä – Karjalaan. Tämä johti siihen, että Itä – Karjala vallattiin 1941. Ajatus oli ilmeisesti asettaa raja Fennoskandia itä rajalle.

Puuttumatta tapahtumiin ja politiikkaan menen suoraan yksityiskohtaa, miten sotilashallinto järjesti kaupallisen toiminnan Itä – Karjalassa. Päädyttiin ratkaisuun, jossa neljä suurinta keskusliikettä ottaa tasavertaisina osakkaina yksinoikeudella hoitaakseen kaupallisen toiminnan. Perustettiin monopoliyhtiö VAKO Oy, kotipaikka Aunuksessa oleva Vitelin kunta. (se oli valloitettu 24.7.1941). Yhtiöön on ottanut seuraavan määrän osakkeita: Suomen Tukkukauppojen Osakeyhtiö 250 osaketta, KESKO Oy 250 osaketta, Suomen Osuuskauppojen Keskuskunta r.l. 250 osaketta ja Osuustukkukauppa r.l. 250 osaketta. OTK:sta hallintoneuvostoon valittiin Julius Alanen ja hänen henkilökohtaisena varamiehenä prokuristi Emil Aro. Toimitusjohtajaksi valittiin Aarne Koskelo (1941-44) ja Kaupalliseksi johtajaksi Kaarlo Ritari (1941 -44) Kaarlo Ritarin alaisena toimi  kaksi konttoripiiriä Äänislinnan  ja Aunuksen konttoripiiri. Aunuksen piirin konttorinjohtajana toimi perustamisesta lähtien konttorinjohtaja Esko Nykänen (JT : oli jäsenemme)  Esko siirtyi 1943 apulaisjohtajaksi  Äänislinnan piiriin. Äänislinnan konttoripiirissä oli 123 toimipaikkaa, mm. 70 myymälää, 43 ravintoaa, matkustajakotia ja ruokaloita ja 5 tuotantolaitosta. Aunuksen konttoripiirissä oli 55 toimipaikkaa, mm 25 myymälää, 18 ravintolaa, 4

tuotantolaitosta. Henkilökuntaa oli yhteensä 1944 alussa 1230 henkeä . Purkamispäätös syntyi 27.6.1945. Selvityselin piti viimeisen kokouksen 13.4.1949, jossa selvitysmiehet totesivat. ”Selvitysmiehet yksimielisesti totesivat, että Vako Oy. on nyt täysin loppuun selvitetty.” OTK:sta selvitysmiehenä oli Julius Alanen.

 

PAKOTTEISTA VAPAATA LIIKETOIMINTAA.

 

Kauppaneuvos Veikko Järvinen kertoo :

MUISTIKUVIA SUOMALAISTEN RAKENTAMASTA SVETOGORSKIN SELLUTEHTAASTA, NEUVOSTOLIITON AIKANA. (1970-luvulla)

Svetogorski sijaitsee heti rajan vieressä, naapurinaan Imatra, ja kuului ennen sotia Suomen puolelle, ollen nimeltään Enso. Rakennustyöt suoritti Rakennusliike Finn-Stroi Oy, jonka yhtenä omistajana oli osuustoiminnallinen Rakennuskunta Haka.

Osuusliike Imatra hoiti rakennustyömaan työmaaruokalatoiminnan, ja työmaalla oli kaksi (2) ruokalaa. Ruoka valmistettiin OTK:n Imatran lihanjalostustehtaalla ja kuljetettiin teräs – lämpöastioilla päivittäin Imatralta Svetogorskiin. Tarkastus rajalla oli erittäin tarkka. Esim. Ruoka astiat kauhottiin, ettei siellä ollut muuta kuin ruokaa. Kun rakennusmiehet saivat kuulla tästä, pitivät he sitä hygienian kannalta sopimattomana, ja pitkien neuvottelujen jälkeen siitä luovuttiin ”naapurin” taholta.

Suomalaiset eivät saaneet olla rakennustyömaalla (Neuvostoliiton alueella) kuin päiväsaikaan. Niin rakennusmiehet kuin ruokalanhenkilökuntakin kuljetettiin autolla aamulla ja illalla takaisin Suomen puolelle. Tämä oli aika ruljanssi.

Varastelu yön aikana oli eräs ongelma. Esim. rakennusmiehet toivat arvokkaita käsityökoneita pois illalla työmaalta.

Varastelivat ne suomalaiset rakennusmiehetkin. Toivat salaa, mitä moninaisin konstein, vaimoja itselleen Svetogorskin ”tytöistä”. Tämä katsottiin Neuvostoliiton taholta jo isoksi rikokseksi. Kuinka monta pysyvää vaimoa sieltä tuotiin, ei ole tiedossani.

Kuten jo aluksi totesin, Osuusliike Imatra oli ko. työmaalla ruokalanpitäjä. Ruokalan vastaavana emäntänä oli Lahja Väyrynen, joka elää vielä Imatralla iäkkäänä. Hänen esimiehenä oli ravintolaintarkastaja Aimo Illikainen. Minä kävin lähinnä ”uteliaisuuttani” muutaman kerran työmaalla. Imatralta työmaalle mentäessä heti rajan takana oli OTK:n entinen mylly ja Enson Osuusliikkeen pääpaikka (jotka olin todennut Karjalan osuusliikkeistä tehdystä historiasta). Ensimmäisellä kerralla mennessäni työmaalle – menin Illikaisen autossa, koska hänellä oli kulkulupa – ja kun ajoimme Enson Osuusliikkeen pääpaikan ohi sanoin Aimolle, että paluumatkalla poiketaan katsomaan: mitä siellä on tällä hetkellä. Aimo sanoi: poiketaan vaan. Viivyimme työmaalla kuitenkin niin pitkään, että Aimo ehdotti, että poikettaisiin seuraavalla kerralla, sillä hänellä alkaa olla kiire samana iltana hänen asuintalonsa hallituksen kokoukseen, varsinkin kun hän on hallituksen puheenjohtaja. Näin ajoimme suoraan Suomen puolelle. Myöhemmin tapasin Finn- Stroin toimitusjohtajan Kangas - Ikkalan ja kerroin, että kävin hänen työmaallaan ja meinasin poiketa myös entisessä Enson Osuusliikkeen pääpaikassa. Kangas – Ikkala sanoi, että olen huonosti lukenut heidän ohjekirjansa (ns, punainen kirja), jossa on mm. reitiltä poikkeaminen ja pysähtyminen linnatuomion uhalla kielletty Neuvostoliiton puolella muualla kuin rakennustyömaalla. En ollut koskaan kuullut ko. punaisesta kirjasta. Joku oli unohtanut sen antamisen minulle. Toisaalta olisi nyt mukava rehennellä, että olen istunut linnassakin Neuvostoliitossa.

Passi näyttäen  raja ylitettiin, ja jos oikein muistan passin lisäksi piti aina saada joka reissulle erikseen viisumi (vain työmaalle menoa varten).”

 

KOSTAMUS

 

Kainuun lähihistorian merkittävin projekti oli Kostamuksen rakentaminen 1970 – 80 – luvuilla. Se kosketteli Kainuuta inhimillisen elämän laajassa kirjossa. Kostamus projektin toteuttamiseksi laittoi presidentti Urho Kekkonen kaikkensa peliin.

Kostamus urakka solmittiin Kremlissä toukokuussa 1977 ja syyskuun 14 päivänä 1978. Kostamus teollisuus – ja kaupunkiyhdyskunnan rakentaminen oli suurin suomalais – venäläinen hanke, joka tuotti toteuttajalle (yksi osakas Haka) satumaiset voitot. Tänään Kostamus on 32000 asukkaan ”suomalainen” kaupunki, jossa asustaa 100 kansalaisuutta. Väestörakenne on nuori. Työttömyys on käytännössä tuntematon. Malmikombinaatti on maailman suurin ja erittäin kannattava. Kombinaatti on Venäjän – Karjalan suurin veronmaksaja.

 

PÄÄMUURARIT TYÖSSÄÄN.

 

!970 – luvulla Kainuun Osuusliike muonitti Neuvosto – Karjalassa, Kostamus teollisuus – ja kaupunkityömaan, jossa huipussaan työskenteli n.3500 suomalaista. osuusliikkeellä oli kaiken kaikkiaan kuusi toimipaikkaa, joista suurin oli 3000 neliön, 1400 paikka käsittävä Kostamus – Kievari. Torstaina, syyskuun 14 päivänä 1978 tapahtui Kostamuksen ensimmäisen vaiheen peruskiven muuraus. Päämuurareina toimivat Neuvostoliiton pääministeri Kosygin ja Suomen presidentti Kekkonen. Lounaan isäntänä oli pääministeri Kosygin ja juhlavieraina oli 250 suomalaista vaikuttajaa mm. kauppa – ja teollisuusministeri Eero Rantala. Osuusliike vastasi tilaisuuden onnistumisesta. Päävastuun onnistumisesta osuusliikkeessä kantoi Pirjo Syreeni, ruoan valmistuksesta keittiömestari Erkki Laiho ja tarjoilusta ravintolanhoitaja Erkki Nivalainen. Ensimmäinen kiitos erittäin maukkaasta ruuasta tuli pääministeri Kosyginiltä, seuraavan kiitoksen onnistuneesta tarjoilusta esitti Finn- Stroin hallituksen puheenjohtaja, vuorineuvos Rastas. Kauppa – ja teollisuusministeri Eero Rantala lähetti henkilökohtaisen kiitoskirjeen.

 

TERVEISIÄ MAANTIELTÄ.

 

1979 loppukesällä pidettiin Suomen rakennushistorian suurimmat harjannostajaiset Kostamuksen teollisuushallissa. Osanottajina oli 3500 henkilöä, pääasiassa miehiä. Tarjoilu oli taaskin uskottu Kainuun Osuusliikkeelle. Keittiömestari Erkki Laiho hoiti hernekeiton valmistuksen armeijalta lainatuilla kenttäkeittimillä. Ohjelmapuolelle olisi Finn – Stroi halunnut oopperalaulajan, mutta työntekijät tahtoivat Tapio Rautavaaran. Tapsa astui halliin ja sanoi ensiksi: ”Terveisiä maantieltä.” Valtavat aplodit saattelivat häntä koko esityksen ajan. Taisi olla Tapio Rautavaaran viimeiset harjannostajaiset, sillä hän kuoli kaksi kuukautta tämä esiintymisen jälkeen.

 

KAMPPAILU KOSTAMUKSESTA ULOTTUI SOPPAKAUHAN VARTEEN.

 

Savon Sanomat kirjoitti 8.9.2013 seuraavaa, josta pieni lainaus tässä:

”Kostamuksen kaivoskaupungin rakentaminen oli miljardityömaa ja monien poliittisten ja kaupallisten intohimojen kohde.

Mittaansa isomman osan kohuista aiheutti tuhansien rakentajien muonittaminen, josta kamppailtiin kolmen suuren keskusliikkeen yhtymän (JT:Finn –Eda Oy:n) ja E-liikkeen pienen Kainuun Osuusliikkeen kesken Finn- Edan arveluttavin keinoin.

He yrittivät kaikkensa, mutta ”Daavid” linkosi kiven Goljatin ohimoon, Finn –Eda purettiin 1981 eikä se saanut koskaan aikaan mitään toimintaa, muistelee Jorma Tuukkanen, Kainuun Osuusliikkeen silloinen nuori toimitusjohtaja.

Keskusliikkeet ajattelivat, että jos työntekijäjärjestöt pääsevät määräämään, koko elintarvikekaupan markkinaosuudet muuttuvat. Tätä taustaa vasten voi ymmärtää, miten pienestä muonitusasiasta tuli niin iso asia.

Kostamus hankeen käynnistymisestä on nyt 40 vuotta ja Kostamus kaupungin perustamisesta 30 vuotta. Joroisissa kesänsä viettävä kauppaveteraani Tuukkanen matkustaa ensi viikolla vieraaksi Kostamus juhliin, jossa paljastetaan presidentti Urho Kekkosen ja pääministeri Aleksei Kosyginin muistomerkki.”

Matkustimme muiden kutsuvieraiden mukana, työtoverini Kostia Järviaho ja kirjoittaja. Kostian ansiot eivät rajoittuneet pelastamaan Kainuun Osuusliikkeen tulosta mm. Kostamus veropalautusten kohdalla, vaan hänen toimintansa Kostamus asioissa oli ja on edelleen erittäin monipuolista.

 

RENLUNDIA, VALINTATALOJA JA SIWOJA ITÄÄN.

 

Tradeka aloitti Baltian rynnäkön, kirjoittaa Pekka Kauhanen KAUPPALEHDESSÄ toukokuussa 1993: ”Ekan vähittäiskauppayritys Tradeka on aloittelemassa päivittäistavarakauppaa Venäjällä ja Baltiassa. Se laajentaa siellä voimakkaasti rautakauppatoimintaa

Viime viikkojen aikana on perustettu Renlund Tallinnaan, Moskovaan ja Pietariin. Pietariin avataan Siwa kesäkuussa sekä Valintatalo ja toinen Renlundin myymälä elokuussa. – Tämä on ensiaskel. Me laajennamme ketjua sitä mukaan, kun sopivia paikkoja löytyy, sanoo varatoimitusjohtaja Aarno Mäntynen.

Tradeka on määritellyt Venäjän ja Baltian alueet strategisesti kotimarkkina – alueeksi.”

 

EKA – MARKET KONSEPTI 80 – LUVULLA, ENNEN SIAR BOSSARDIA.

 

Jorma  jälkiviisastelee:

Toimin 1985 -88 Eka – market, tavarataloketjunjohtajana. Sain ketjun, 11 tavarataloa, Erkki Ketoselta kilpailukykyisenä ja hyvä henkisenä, myös konsepti oli hyvä ja kehityskelpoinen. Vaikka saadessani (v85) ketju oli lievästi tappiollinen, joskin tuloskunto nousussa, pystyimme nostamaan sen nopeasti tulokselliseksi. Pidän Erkki Ketosen aloittamaa työtä Eka – marketeissa merkittävänä, hänen konseptiaan oli hyvä kehittää. Ketjussa oli upeita johtajia ja osastopäälliköitä, jotka olivat sisäistäneet mallin ja loivat ympärilleen ja ketjuun innostavaa tuloshakusta energiaa. ”Ykköskentälliseen” kuuluivat: Matti Kankaanpää, Lauri Kulmala, Mauri Saviluoto, Pertti Palanen ja Markku Kokkola, ”maalivahteina” vuorottelivat lihakauppiaat: Seppo Sievänen, Seppo Lähteenaro ja Esa Haavisto Valmentajat: kenttämiehet, Juhani Marsala, lihamiehet, Seppo Lehtomäki.

Autotavaratalo EKA – market edusti palvelun teollistumista. Se yhdisti enemmän tilaa ja pääomaa suuremmiksi mutta harvemmiksi kokonaisuuksiksi. Suuremmilta osin olivat mennyttä vanhanaikaiset palvelutavat, jotka EKA – market oli korvannut uudella tehokkuudella, alhaisimmilla kustannuksilla ja asiakkaiden paremmalla tyytyväisyydellä. 1986 Koivistonkylän EKA- marketin johtaja Juhani Marsala kertoi olleensa liikkeenjohdon seminaarissa. Siellä oli mukana useita liike – elämän huippujohtajia. Eräs oli tuskaisena tokaissut: ”Minun suurin ongelmani on saada työtekijäni työskentelemään tehokkaammin.” Tähän oli Juhani Marsala välittömästi huudahtanut: ” Minun ongelmani on saada asiakkaani työskentelemään enemmän ja tehokkaammin.

Meidän tuotteemme EKA –market edusti palvelun teollistamista. Se oli edelläkävijä. EKA – marketit olivat itsepalveluliikkeitä – siinä selitys niiden paremmalle tehokkuudelle.

Jälki viisastelua: Alkuperäinen suomalainen EKA – market konsepti olisi ollut harkinnan arvoinen jopa nimeään myöten, jonka Jorma Kallenautiokin totesi kirjassaan ”Lamasta uuteen nousuun” sivulla 79.

Muutos ja notkahdus tapahtui kun ketjuun sullottiin lopetetun Centrum – ketjun suuret yksiköt, jotka toimivat keskustoissa, eivät sopineet lähtökohdiltaan malliin ollenkaan. Ketju protestoi voimakkaasti. Osa ”ykköskentällisistä” oli teurastaa minut. Yritin protestoida , mutta liikkeenjohdon päätös oli ”mutinat pois ja toimikaa!” Jatkoin muutostyötä, mutta jäin 80 – luvun lopulla pois, enkä nähnyt ”ranskalaisten konsulttien” enkä prosessien valloitusta. Olen funktionaalisen organisaation miehiä, varsinkin kun on kysymys saneerauksesta tai muutoksesta. Ihmisellä pitää olla selkeästi yksi esimies.”

 

EUROMARKET AJETTIIN KARILLE JA UPPOSI.

 

Euromarket laiva ajoi karille  ranskalaisen Siar Bossaridin ohjauksessa ja upposi.

Leena Saariselle jätettiin Siar Bossaridin epäonnistumisen siivoaminen.

Sieppasin suuren osan Saarisen jutuista Sieväsen Sepon kirjasta ”Neljä vuosikymmentä tiskin takana”, Leena Saarinen nimettiin Tradeka Oy.n toimitusjohtajaksi Markku Uiton jälkeen 22.10.2007. Saarinen muutti Tradeka Oy.n nimen 11.12.2008 Suomen Lähikauppa Oy:si. Lainaus  Saarisen lehtihaastattelusta:

Kotimainen kauppaketju kuilun partaalla”

Ison kokoluokan konsepti on haasteellinen, emmekö ole siinä kilpailussa pärjänneet. Euromarketteja on jäljellä 18 ja osalle niistä haemme ostajaa, toteaa lähikaupan toimitusjohtaja Leena Saarinen.

Suomen Lähikaupan tappio kasvoi roimasti viime vuonna(2007?). Ilman omistajien lisärahoitusta yhtiö ei kauan pysy pystyssä.

Siwojen, Valintatalojen ja Euromarkettien myynnistä kertynyt liikevaihto pieneni viime vuonna 7,5 prosenttia 1,3 miljardiin euroon ja tappio kasvoi 39 miljoonaan euroon. Voittoa ei ole luvassa tänäkään vuonna. Yhtiön omavaraisuus aste on enää viisi prosenttia ja nettovelkaantumisaste 142 prosenttia. Pankista ei uutta lainaa näillä luvuilla heru, joten omistajat ovat panneet yhtiöön lisää rahaa.

Osa tappioista koitui kertaluonteisista kuluista, kuten kannattamattomien kauppojen sulkemisesta. Lisäksi poistokäytännön muutos huononsi tulosta 17 miljoonaa euroa

Lähikauppa, eli entinen Tradeka, on tehnyt kolmen viime vuoden aikana yhteensä 80 miljoonaa euroa tappiota.

Yhtiön 746 myymälästä 544 ovat alle 400 neliön Siwoja. Ne eivät pärjänneet taantuman kiristämässä kilpailussa, jonka aikana ihmiset ovat suosineet entistä enemmän isoja myymälöitä. Niissä hinnat ovat pieniä kauppoja halvemmat.

Ison kokoluokan konsepti on haasteellinen, emmekä me ole siinä pärjänneet. Euromarketteja on jäljellä 18, ja osalle niistä haemme ostajaa, toteaa Lähikaupan toimitusjohtaja Leena Saarinen.

Lähikauppa on myynyt S-Ryhmän osuuskaupoille kahdeksan Euromarkettia. Osa kaupoista tuloutettiin viime vuodelle, lukuja yhtiö ei kerro.

Mietinnässä on myös muutamasta isosta Valintatalosta luopuminen. Saarisen mukaan yli tuhannen neliön myymälä on Lähikaupan uudessa strategiassa jo ylärajalla.

Uuden strategian toteuttaminen on vienyt pitempään kuin odotimme. Taantuma ja ihmisten ostoskäyttäytymisen muutos tulivat huonoon aikaan. Mutta muutos alkaa jo näkyä niissä 80 myymälässä, jotka olemme uudistaneet. Olemme saaneet uusia asiakkaita, Saarinen toteaa.”

 

KAUPPAKETJUN VETÄJÄLLE SELVÄSANAISET POTKUT.

 

Seppo Sieväsen kirjasta, Kauppalehden uutinen 31.3.2010:

Suomen Lähikaupan toimitusjohtaja Leena Saarinen on saanut potkut, Markkinointi & Mainonta kertoo.

Potkujen antaja on pääomasijoittaja Industri Kapital, joka on ollut Lähikaupan omistaja viisi vuotta.

Muutosvauhti oli liian hidas, kommentoi Suomen Lähikaupan hallituksen puheenjohtaja ja Industri Kapitalin johtaja Michael Rosenlew.

Saarinen tuli Tradekan toimitusjohtajaksi Altian toimtusjohtajan tehtävistä 2007. Tradeka muutti Suomen Lähikaupaksi ja vuosi sitten laaditun strategian mukaisesti Suomen Lähikauppa pani suurmyymälänsä myyntiin keskittyen Siwa –pienmyymälöihin ja Valintataloihin.

Strategia ei toiminut, sillä Siwojen myynti takkuili ja konsernin tulos suorastaan romahti. Saarisen korvaaja on Ralf Holmlund.

 

PIENEN SUURESTA JOHTAJASTA SUUREN PIENEN JOHTAJAKSI.

 

Minä ”sivustahuutelija” en syyttäisi Leena Saarista liikaa, sillä ennen häntä oli tullut niin paljon organisointiin ja johtamiseen ongelmia, joiden korjaamiseen Saarisen voimat eivät riittäneet. Konsultit ja tiuhaan tahtiin vaihtuvat johtajat tekivät mm. Euromarketista ”ranskalaisen ilotalon”, jossa herrat kävivät tekemässä tarpeensa ja lähtivät ilman vastuuta kävelemään, ehkä joku mietti seuraava käyntiä.

Jukka Siren on tutkinut johtamista ja organisointia, joka on julkaistu Turun kauppakorkeakoulun julkaisuna A- 18:2009: ”PIENEN SUURESTA JOHTAJASTA SUUREN PIENEKSI JOHTAJAKSI- organisaatioiden integraation johtajan identiteettitarina” Tutkimuksen kohde on Tradeka Oy vuosina 1993-2004. Tutkimuksen kohderyhmä on Tradeka Oy:n omistamien Euromarket – tavaratalojen tavaratalojohtajat. Otan tähän muutaman lainauksen ( sivu 11 -12):

” Euromarkettien tavaratalojohtajien työn muutos itsenäisen tavarataloyrityksen johtajan tehtävistä valtakunnallisen konsernin yhden toiminnon osan keskijohdon tehtäviin tapahtui useiden vuosien aikana. Muutos oli voimakas niiden organisaatioiden fuusioiden ja integrointien yhteydessä, jotka tavaratalojohtajat veivät käytännön tasolle. Vähittäiskaupan toimiala ei ole tämäntapaisessa kehityksessä poikkeus. Organisaatiot kansainvälistyvät ja fuusioituvat. Paikallisia organisaatioita integroidaan suurempiin kokonaisuuksiin. Organisaatiomuutosten aiheuttamat paikalliset muutokset toteuttaa usein johtaja, jonka identiteetti on rakentunut entisen paikallisen yhtiön tai organisaation hierarkian ylimmälle tasolle. Samalla hänen asemansa muuttuu paikallisesta strategisesta johtajasta operatiiviseen johtoon, keskijohtoon tai jopa työnjohtoon. Hänen identiteettinsä ja mielenkiintonsa objektiivisten tietojen lisäksi vaikutta siihen, miten yhtiön strategia ja organisaatiomuutos toteutetaan (Watson 2003). Me tavaratalojohtajat emme siis suinkaan olleet harvinaisessa tilanteessa. Kun organisaatio muuttuu ja johtaja joutuu uuteen tilanteeseen miettimään, kuka minä olen tai ketä me olemme ja mitä me olemme tässä yrityksessä,…..”

Tunnen kaksi organisaatiota, jotka ”hukkuivat” prosessiorganisaatioon toinen oli NOKIA ja toinen Euromarketit, lisäksi oli muutamia isoja kaupunkeja, mutta niitä en jaksa ottaa vakavasti koska veronmaksajien rahoilla leikkivät kaupunginjohtajat ”kusettivat huvikseen” luottamusjohtoa ja työntekijöitä. Nokia joutui palaamaan prosessiorganisaatioon sekoilun jälkeen Jorma Ollilan lähdettyä, toimitusjohtajaksi nimitetty Olli – Pekka Kallasvuo muutti organisaation takaisin funktionaaliseksi kun prosessiorganisaatiossa ei toiminut mikään. Muutos tuli kuitenkin liian myöhään, vahinko oli tapahtunut.

Prosessiorganisaatio Jukan mukaan sivu 84:

”Vuosituhannen vaihteessa Tradeka Oy:ssä siirryttiin koko yrityksessä, käsittäen myös kaikki ketjut, prosessiorganisaatioon. Liiketoiminta määriteltiin liiketoimintaprosesseina ja päätoimintoina. Liiketoiminta prosesseja olivat tilanhallinta -,  valikoimat-  ja hinnoitteluakviteetit -ja täydennysprosessit ja päätoimintoja olivat brändit ja viestintä, tuote ja logistiikka, palvelutoimnnot sekä myymälätoiminnot.(Euromarket/Maxi 2001 ja Tradeka 2004) Kuhunkin liiketoimintaprosessiin nimettiin johtaja .Muutoksessa konsulttien rooli oli merkittävä, he johtivat muutosta.”

 

Jatketaan Jukka Sirenin julkaisusta tavaratalojohtaja Salmen pähkäilyä. ”Salmi” on 10 tavaratalojohtajan yhteinen tarina prosessiorganisaatiosta ja yhdistymistilanteesta :

Salmi (sivu 99): En minä oikein vieläkään ymmärrä miten meillä eri puolilla ymmärrettiin prosessiorganisaatio. Minun mielestäni se prosessiajattelu on liikaa sitä, että se tämmöinen teollinen prosessi, jota mietitään miten mahdollisimman tehokkaasti logistisessa mielessä siirretään pakettia tehtaalta asiakkaalle. Silloin ei mietitä sitä, minkälainen se asiakaan tarve on vaan sinua ohjaa tila ja tuote. Tavaratalojohtajaa ei silloin ohjaa asiakas tai hänen tarpeensa. On rakennettu sellainen asiakastyytyväisyysjärjestelmä ja mittareita, joissa ei mitata asioita täällä asiakasraja pinnassa vaan mitataan laatujärjestelmillä näitä sisäisiä prosesseja. Esim. tilatehokkuutta. Se on yrityksen johdon logistiikkaa korostavan, strategian toteutumisen seurantaa tarvitsema tunnusluku: Kuinka tehokkaassa käytössä sillä on Tilat?”

Salmi johtamiskulttuuri on muuttunut saneluaikakauteen (sivu101):

Remes kirjoitti vision 2003 kymmenen vuotta sitten. Se on aika hyvä. Se on todella hyvä näin jälkeenpäin ajatellen. Siinä visiossa oli ketjumainen toimintatapa ja kolme tasavahvaa ketjua.

Nythän jossakin puhuttiin jo monimyymäläyrityksestä, eikä enää ketjuista. Joo ketjuja ei enää ole. On monimyymäläyritys, jossa on brändejä. En tiedä onko visio muuttunut. Ainakaan uutta ei ole jaettu. Kyllähän ylimmällä johdolla edelleen on visio ja tulevaisuuden konsepti. Aikaisemmin vaan tapa oli se, että tavaratalojohtajat olivat tietoisia siitä mikä oli visio. Puhuin aikaisemmin vahvojen johtajien kaudesta. Silloin visio oli yhteinen. Tehtiin paljon työtä ja siitä tuli yhteinen. Työllämme oli yhteinen juoni, vaikka sen selitykset olisivatkin olleet erilaisia organisaation eri tasoilla. En tiedä oivalsivatko nykyisen uuden konseptin rakentaneet konsultit niin pitkälle, että olivat huomanneet, että ei tavaratalojohtajan kollega ole siwa-päällikkö tai valintatalopäällikkö vaan Prisman ja Citymarketin tavaratalojohtaja tai osuuskaupan toimitusjohtaja.

Kuvaavaa tänä päivänä on se, että esimerkiksi viime viikolla pyysin kilpailustrategiaamme, niin minä en saanut. Sanottiin, että se annetaan sitten kun katsotaan se tarpeelliseksi antaa tavaratalojohtajan käyttöön. Kyllä se varmaan on niin, että meillä on yhteinen visio, mutta ei yksimielinen visio. Visio on yhteinen, vaikkei sitä pidetä hyvänä. Enpä tiedä. Voi hyvinkin olla niin, että Remeksellä on samanlainen visio tänä päivänä kuin minulla. Joo kyllä varmaan näin on että se on yhteinen visio, mutta ei yksimielinen visio. Visio on yhteinen vaikka sitä ei pidetä hyvänä.”

Vielä yksi lainaus Salmea, jossa hän kertoo motivoituneensa johtamaan väärään suuntaan (sivu 103):

Meillä on tehty strategiset päätökset ja ilman muuta se on niin kuin näin, eikä siinä mitään. Yritän toimia näillä eväillä niin ei tapahdu suurta vahinkoa siihen mennessä kun strateginen päätös pian muuttuu. Me ollaan nyt lähikauppavetoinen vaikka olikin päätetty säilyttää hyperi. Konsultti alkaa kyllä nopeasti oivaltaa, ettei lähimyymälän konseptia ja lähimyymälästrategiaa voi ilman hienosäätöä istuttaa hypermarketkonseptiin. Voihan olla niin, että nämä tavaratalojohtajien hommat voidaan lopettaa ja näiden tavaratalojen johtaminen voidaan antaa noille siwojen myyntipäälliköille. On se mahdollista, mutta sellainen malli ei vaan tule onnistumaan.”

Tähän sopii Jukan väitöskirjasta sivulta 24 lainaus:

Sotakorkea koulunopettaja ev. Linsurin mukaan ”Joukot eivät kanna vastuuta ennen kuin on syntynyt luottamus. Johtajan tehtävänä on saattaa joukot kantamaan vastuuta laajemmasta kokonaisuudesta kuin oma yksikkö. Johtajan on siis saavutettava joukkojensa luottamus ja se ottaa aikansa ennekuin kriisitilanteessa luotetaan johtajaan ja kokonaistilanteeseen.”

Tähän loppuun voi ”sivustahuutelija” kysyä kuka upotti Euromarket  - ketjun, jotka sijaitsivat kukin paikkakuntansa parhaalla paikalla? Sanoisin, ettei hän ollut Leena Saarinen, etsisin mieluummin ”kaksilahkeisten” puolelta, konsulttiyhtiö Siar Bossard ja heidän tilaajansa? Euromarkettien ”upotus” on suurimpia vahinkoja vähittäiskaupan historiassa Suomessa. Se kuvasi epäonnistumisia sekä liikeidean, että organisaation kohdalla.

 

Tähän kohtaan sopii kappale Vesa Hulkkosen ja Kalle Laineen kirjasta ”Strategia: Ajatuksista tekoihin”

”ORGANISAATIO MIELEN VANKILA”

 

Vuosikausia kestänyt menestyminen tai aikanaan hyvin toiminut työtapa voi vierottaa organisaation johdon kauas todellisuudesta ja muutoksen tarpeesta. Voimakas kulttuuri ja halu olla jotain suurta johtavat kritiikin karttamiseen. Vain niitä viestejä kuunnellaan ja käsitellään, jotka tukevat omaa näkemystä. Myös organisaation sisäinen viestintä suodattaa vain vallitsevien näkemysten ja arvojen mukaista toimintaa. Näin organisaatio eristää itsensä täysin ympäristöstä mielen vankilaan, yrittää elää täysin omaa elämäänsä ja syöksyy ajan mittaan turmioon.”

 

SIWA – LAATIKKOMYYMÄLÄKETJU, 1980 – LUVUN SUURI INNOVAATIO

 

Kirjasta ”Kaupan kynnysrahat – kauppiaiden tarinoita”:

”Marraskuussa 1980 esimieheni, kauppaneuvos Arvo Perälä ja hänen pyynnöstään Jyväskylässä vieraileva osuuskaupasta vastaava keskusliikkeen johtaja Väinö Hakala kutsuivat minut palaveriin, jonka muistan läpi elämäni. Se edusti minulle samaa kuin taivaan valo uskovaiselle. Silloin sain merkin jostakin uudesta, joka tulee mullistamaan meidän vähittäiskauppaamme. Palaveri alkoi 8.11.1980 klo13.30 oman hotellimme Cumuluksemme kabinetissa, jota kutsuimme ”Emännän evääksi”. Seinällä oli taulu, joka esitti naista takaapäin.

Siellä pohdittaessa päätettiin perustaa laatikkomyymäläkokeilu. Molemmat johtajat sanoivat: ”Kuule Tuukkanen, olemme valmiit panostamaan uuteen liikeideaan. Saat täydet valtuudet ryhtyä kehittelemään asiaa.” Hakala ehdotti opintomatkaa Saksaan.

Tästä palaverista lähti samalla liikkeelle myös E- liikkeessä uudenlainen markkinointistrategian kehittäminen, joka sittemmin loi melkoisen menestyksen suomalaiseen päivittäistavarakauppaan.

Tiesin saksalaisesta Aldi – ketjusta. Sanoin johtajille, että jos annatte kielitaitoisen oppaan, niin lähden tutustumaan Aldin laatikkomyymälöiden liikeideaan. Sen jälkeen kehittelen sen muuttamista suomalaiseen kulttuuriin sopivaksi. Sitten käytännön kokeilua varten haluan vuoden työrauhan. Tuli mitä tuli, mutta yritystä ei saa katkaista sinä aikana.

Esimiehet hyväksyivät ajatuksen. Sain muukalaispassin omaavan Jörgen Lyhrin OTK:lta kaveriksi ja lähdimme 1.12.1980 Saksaan, Hampuriin.

Kun tulin kotiin joulukuun alussa, Perälä kysyi, koska avataan ensimmäiset koemyymälät. Sanoin, että maaliskuussa avataan kolme myymälää Jyväskylään; yksi keskustaan, toinen lähiöön ja kolmas laitakaupungille. Sovittiin investoinnin lähtökohdat, valikoimien muodostaminen, hintataso ja ennen kaikkea liikeideaan liittyvät periaatteet.

Todettakoon tässäkin varmuuden vuoksi, ettei missään vaiheessa  käytetty ulkopuolisia konsultti- tai mainostoimistoja.  Kaikki tehtiin itse Mäki – Matissa. Sana SIWA johdettiin sanasta sinivalkoinen. Valkoinen symbolisoi puhtautta, sininen isänmaata ja pyrkimys kotimaisuuteen oli nousussa 1970 -1980 luvun vaihteessa. (Myöhemmin alkoi isänmaallisuus = sinivalkoisuus tahraantua, Venäjälle meno toi punaista – 90 – luvulla ja keltainen kun siirryimme ruotsalaiskomennukseen )

Mäki – Matin viikkotiedossa kirjoitettiin helmikuussa 1981:

SIWA – MYYMÄLÄKETJU. Keskiviikkona 25.2 avasi Jyväskylässä ovensa kolme SIWA – myymälää, ”ostajan pikatukkua”, joiden tyyppisiä myymälöitä ei kaupungissa aikaisemmin ole ollut. Koska Mäki – Matti on SIWA- myymäläketjun omistaja on paikallaan tiedottaa henkilökunnalle myymälöistä ja niiden toimintaperiaatteista.

SIWA- myymälät sijaitsevat Ahdinkadulla, Torinkulmassa ja Huhtakeskuksessa.

SIWA – myymälöiden toiminta-ajatus on lyhyesti seuraava:

Kaikki tuotteet ovat keskimäärin 15 -20 % normaalia halvempia (lukuun ottamatta hintarajoituksen alaisia, maitoa, voita, sokeria, tupakkaa ja olutta)

Tuotteet ovat tunnettuja nimimerkkisiä laatutuotteita ja valtaosa kotimaisia (”SIWA” = sinivalkoinen)

Tuotteiden määrä on noin 300 eli 1/10 normaalimyymälän valikoimista.

Ostajat ottavat tuotteet suoraan kuljetuspakkauksista

Hinnoittelu tapahtuu selvin hintalapuin kunkin tuotteen yläpuolelle.

Myymälän väritys on sinivalkoinen.

Myymälät ovat auki arkisin kello 9 – 20 ja lauantaisin kello 9- 13

SIWA – myymälöiden hinnat ovat alhaiset, koska mm. seuraavista seikoista aiheutuvat säästöt ohjataan hintoihin:

Suuret hankintaerät. Nopea varastonkierto. Yksinkertainen tilaussysteemi. Ei kallista kalustoa, ei kalliita huoneistoja, ei kallista mainontaa. Myymälästä puuttuvat runsaasti hävikkiä aiheuttavat tuotteet. Myymälöissä ei ole veikkaus – eikä pankkikorttipalvelua eikä tilimyyntiä.

Vaikka SIWA – ketju on Mäki – Matin, ei myymälöissä ole Mäki – Matin tai E- kilpiä. Näin siksi, että SIWA myymäöitä ei voi rinnastaa Mäki – Matin muihin myymälöihin, koska niissä ei ole:

Mäki – Matin markkinointiohjelmia. Mäki – Matin omia tai valtakunnallisia E – jäsentarjouksia.E – säästökassaa.Jäsenasioiden hoitoa.

Mäki – Matin bingo – korttien vastaanottoa.

 

”LAMASTA UUTEEN NOUSUUN” kirjoittaa Siwa -ketjun synnystä sivuilla

Lainaukset sivuilta 24 -25t:

Menestyminen kilpailussa edellyttää myymälä verkon ja myymälä toiminnan määrätietoista kehittämistä. Muutamassa vuodessa vakuutettiin ketjutoiminnan eduista. Todellinen menestystarina Ekalle tuli oivallisesta Siwa –ketjusta. Siwa –konseptin juuret ulottuivat aikaan ennen vuoden 1983 suurfuusioita ja Osuusliike Mäki –Mattiin Jyväskylässä. Kun kauppa Mäki – Matin myymälöissä kävi heikosti ja tappiot nousivat miljooniin, niin katsottiin, että jotakin uutta piti tehdä, ja uuden etsinnässä löytyikin ratkaisu. Siwa – konseptin isä oli Mäki –Matin kaupallinen johtaja Jorma Tuukkanen, joka uskoi lähikauppojen suosion olevan palaamassa, ----

Siwa loi pohjan tiukalle ketjumaiselle toiminnalle Suomessa ja  laatikkomyymäläketjuna se sai myöhemmin muiden kaupparyhmien keskuudessa seuraajia.”

Itse nimeän 1980 –luvun suuren innovaation SIWAn synnyttäjiksi Väinö Hakalan ja Arvo Perälän. Ketjutoiminnan isäksi  ja synnyttäjäksi  nimeän Arvo Perälän.

 

HARRI FINÈR LOI SIWASTA TULOSKONEEN.

 

 Siwa – ketjun toiminnassa ”Lamasta uuteen nousuun”-80  ja -90 luvuilla kertoo  Siwa–ketjun luotettava, tehokas ja  menestyksellinen ketjunjohtaja Harri Finèr, lainaus  sivulta 74:

”Mitkä sitten jälkikäteen arvioiden olivat Siwa – ketjun vahvuudet ja millaisia ongelmakohtia ketjutoiminnassa oli? Ketjunjohtaja Harri Finèr määrittelee Siwa –ketjun valteiksi ja vuodesta toiseen jatkuneen menestyksen takaajaksi ketjun ja myymälöiden yksinkertaiset toimintatavat, selkeät ohjeet, ja tavoitteet,  hyvin motivoituneen henkilöstön uskon tavoitteiden toteutumiseen ja kaikkien kulujen tiukan seurannan ja hallinnan. Mutta vahvuuksia oli kyllä muitakin: kapean tavaravalikoiman nopea kierto ja toimitusvarmuus, matala organisaatio ja lukumääräisesti minimoitu henkilökunta – yleensä myymälässä oli työssä yksi henkilö kerrallaan. Henkilöstön motivaatiota oli vuodesta 1988 alkaen vahvistettu koko henkilöstön kattavalla kannustepalkalla ja hyvällä tiedonkululla. Haastattelussa Finer korostaa selkeiden ohjeiden merkitystä myös henkilöstön motivaation kannalta. ”Muualla uskottiin Siwan tuloksentekokyvyn jonain vuonna notkahtavan ja kääntyvän laskuun, me Siwassa uskoimme menestyksen jatkuvuuteen.” Myymälöissä esiintyy suoranaista tulosnälkää, ja monissa Siwoissa myyjä teki kuin omaa työtään, kauppiaan menttaliteetillä.”

Käsitykseni on, että Harri Finèrin taidolla ja tuloksellisesti johtama SIWA – ketju ja Ralf Sandströmin johtama Restel Oy  loivat  perusedellytyksen yleensä esittää yrityssaneerausta. Suurin paino kohdistui näin ketjunjohtaja Harri Finèrin ja kauppaneuvos Ralf Sandströmin harteille.

 

Valtionvarainministeriö tiedottaa, 20.10.1993

VALTIO TAKAA SÄÄSTÖKASSATALLETUKSET

 

Hallitus antaa eduskunnalle lakiesityksen, jonka mukaan valtio takaa säästökassatalletukset.

Osuuskunta EKA – Yhtymän taloudellisesta asemasta on tiedotusvälineissä esitetty käsityksiä, jotka ovat aiheuttaneet epätietoisuutta osuuskunnan tulevaisuudesta.

Koska osuuskunta EKA – Yhtymä harjoittaa säästökassatoimintaa, se on järjestänyt osuuskuntalain mukaisesti vakuudet tilinomistajien saamisten turvaamiseksi.

Siltä varalta, että osuuskunnan käytettävissä olevat käteisvarat ja vakuuksista saatavat suoritukset eivät jossakin tilanteessa riittäisi kattamaan kaikkia talletuksia, valtio vastaa lakiesityksen mukaan mahdollisesta vajauksesta.

Lisätietoja: Lainsäädäntöjohtaja Pekka Laajanen, Ylitarkastaja Kari Iho.

 

VILHO TÖYRÄS: ”MUISTELMIA ELÄMÄN VARRELTA” KATKELMIA.

 

”Syitä monialakonsernin kaatumiseen. Osuusliikkeissä ja Keskusliikkeissä, Kulutusosuuskuntien Keskusliitossa ja OTK:ssa jo 50 –luvulta lähtien useissa liikkeissä sallittu tappiollista toimintaa. Tämä johti siihen, että useat osuusliikkeet joutuivat turvautuman OTK:n taloudelliseen apuun, jotta saivat vuosittaisen tilinpäätökset tuloksellisiksi. Myös OTK:ssa oli monilla osastoilla liikaa henkilökuntaa.”

”Fuusiossa epäonnistuttiin. Pääjohtaja Eero Rantala on sosiaalinen ja aina sanansa mittainen älykäs ihminen. Ennen pääjohtajaksi tuloaan hän oli OTK:ssa E-liikkeen yrityssuunnitteluosaston päällikkönä ja viimeksi kauppa – ja teollisuusministerinä. Ennen ministeriksi tuloaan hän oli toimensa ohessa myös mukana sosialidemokraattisen johdon taustatehtävissä.

Jälkikäteen ajatellen olen sitä mieltä, että jo fuusion jälkeen vuonna 1983 olisi kuitenkin pääjohtajaksi pitänyt valita ulkopuolinen saneeraja. Rantala huomasi tilanteen  ja osuuskuntaan palkattiin kehitysjohtajaksi kauppatieteen maisteri Antti Remes. Hän tuli E- liikkeeseen liian myöhään, jotta olisi vältetty yrityssaneeraukseen joutuminen.”

”Monialakonserni ei onnistunut. Osuuskunta Eka- yhtymässä ryhdyttiin rakentamaan monialakonsernia. Se oli Eero Rantalan kuningasajatus. Konsernirakenteen tarkoituksena oli liiketoimintojen osalta niiden ryhmittäminen valtakunnalliseksi yritykseksi, liiketoimintaryhmiksi ja toimintojen yhtiöittäminen sekä liiketoimintojen ketjuttaminen toimialoittain.

Vuonna 1988 monialakonsernissa oli 12 itsenäistä liiketoimintaryhmää. Näin monialainen konserni ei oikein koko aikana toiminut. Kitkaa oli eri yhtiöiden ja emo – yhtymän välillä. Kansa – yhtymän henkilötilijärjestelmissä tapahtui laiminlyöntejä käytössä ja valvonnassa. Kansa – yhtymä oli sijoittanut suurella riskillä USA:han jälleenvakuutukseen ja se osoittautui suureksi virheeksi.

Kun vuonna 1992 ajauduttiin Suomen sodanjälkeisen ajan vaikeimpaan lamaan ja pankkijärjestelmä ajautui suuriin vaikeuksiin, joutui konkurssiin myös Osuuskunta EKA – yhtymän yhtiöt yksi toisensa jälkeen. Jäsenet nostivat osuuskunnan säästökassasta rahansa pois. Vähittäiskauppaa harjoittava Osuuskunta Eka – yhtymä joutui yrityssaneeraukseen vuoden 1993 lokakuussa. Saneerauksen ulkopuolelle jäi vain hotelli – ja ravintolatoimintaa harjoittava Restel Oy, joka oli kokonaan osuuskunnan omistama ja hyvin hoidettu ja tuottava yhtiö.”

”Yrityssaneerauksen päätyttyä Tradekalle jäi käytännössä kaksi mahdollisuutta, joko fuusioitua SOK:n kanssa, kuten Osuusliike Elanto fuusioitui Helsingin Osuuskaupan kanssa, tai myydä pääliiketoiminnasta ratkaisevan osan, vähittäiskaupan. Osuuskunta Eka valitsi jälkimmäisen vaihtoehdon ja teki kaupat Inustri Kapitalin kanssa.”

 

 

ITSENÄINEN OSUUSLIIKE ELANTO ON KUOLLUT.

 

 – kauan eläköön holding osuuskunta Elanto! Riitta Korhonen kirjoittaa Talouselämä 32/96 mm. seuraavaa:

Itsenäinen Osuusliike Elanto poistui pitkään sairastuttuaan keskuudestamme 30.11 1993 Helsingin käräjäoikeudelle jätetyn saneeraushakemuksen  myötä. Elanto oli tällöin 90 – vuotias.

Ekalaiset tulevat muistamaan Elannon sitkeänä ja itsensä uhraten jäsenistönsä etua ajaneena helsinkiläisenä.

1950 – 70 luvuilla Elanto oli voimiensa tunnossa. Se levisi ja osti uusia toimialoja. Aatteellisen isänsä Väinö Tannerin perintöä noudattaen se piti tärkeämpänä jäsenmäärän kuin kannattavuutensa kasvattamista.

Vuonna 1983 liike taisteli sosiaalidemokraattista hirmuvaltaa vastaan ja säilytti taitavan johtajansa Ylermi Rungon johdolla itsenäisyytensä.

Elantoa jäivät kaipaamaan Töölön mummot ja idealistista kaupankäyntiä kannattavat.”

”Elanto yhtiöitti liiketoimintansa vuoden 1996 alusta. Elannon Vähittäiskauppa Oy vastaa kaupasta, Elannon Ravintolat Oy ravintoloista ja Elannon Hotellit Oy hotelleista. Hotellit on Tradekan tytäryhtiö Restelin ketjussa ja ohjauksessa. Myös Backas Puutarha on yhtiöitetty.

Kuuluisimman tavaramerkkinsä, leipätehtaan, osuuskauppa myi tämän vuoden alussa Cultor – konserniin kuuluvalle Vaasan Leipä Oy:lle. Tammen ja Kirjakanavan osakkeet Elanto myi Bonnier – kustannusyhtiölle. Tavaratoimituksensa Elanto siirsi Tukolta SOK:n ja Tradekan omistamaan Inex Partnersiin.”

”Itsenäinen Elanto on kuollut – kauan eläköön holding – osuuskunta Elanto.

Uuden Elannon elämisen eväät ovat kuitenkin nyt esillä olevan tilinpäätöksen mukaan heiveröiset. Vanhasta vallasta on jäljellä tuskin mitään. Omaisuus on syöty, pääkonttori on vuokrattu, bisneksen ohjaus on Tradekan hanskassa.

Voi Elantoa,voi! Mikä on Elannon tulevaisuus? Sille jäi nimi, pääjohtaja ja velat.”

 

KULTAINEN KÄDENPURISTUS HAKAN TAPAAN

 

Puristukset on kerätty Esko Seppäsen kirjasta ”Punapääoman romahdus”

”Mykkien ihmisten seurakunta. Vuosien varrella Hakassa turvattiin perusteellisesti johtavien toimihenkilöiden edut. Kaikille 5000 hakalaiselle ei käynyt yhtä hyvin.

Hakan yrityskulttuurin mukaisesti Naulapään mies, talousjohtaja Esko Tulikoura lähes viimetöikseen ennen konkurssia 15.3.1994 maksatti hallituksen jäsenille puolivuotispalkkion myös konkurssin jälkeisiltä kuukausilta. Kun jäsenen vuosipalkkio oli 28 000 markkaa, kassasta otettiin konkurssipäivänä 70000 markkaa käteistä.

Osa johtajista lähti vapaaehtoisesti, osa sai potkut. Ensimmäisenä lähti pääjohtaja Eero Piipari, jonka Eero Rantala käytännössä heitti pihalle ja jonka tilalle toimitusjohtajaksi hän toi Valmetilla traktoreita myyneen Pertti Naulapään.

  • Pertti Naulapää oli vastuussa kaikista kultaisista kädenpuristuksista. Useissa tapauksissa niistä päätti Naulapää yksin.
  • Pertti Naulapään oma kultainen kädenpuristus heti puolentoistasadan miljoonan markan suurmokan eli Conata – tappion jälkeen oli erityisesti kohtuuton.
  • Hakan yrityskulttuurille kuvaavaa oli se, että Naulapään eron syy ei ollut vain Conata – konkurssi. Eero Rantala raivostui samoihin aikoihin siitä, että Naulapää oli tehnyt hänen tietämättään sopimuksen amerikkalaisen The International Negotiation Institute- konsulttiyhtiön kanssa ”yrityskulttuurin kehittämisohjelmasta”. Konsultoinnista oli aiheutunut kuluja 20 miljoonaa markkaa ennen kuin se tuli Rantalan tietoon ja vaikka summa oli Conata – tappioon verrattuna pieni, tästä projektista aiheutunut luottamuspula oli viimeinen naula pääjohtajan eroarkkuun. – ”hanketta johtajan tittelillä vetänyt toimitusjohtajan horoskoopeista innostunut ystävätär sai kaikesta huolimatta 462 000 markan erorahan”
  • Naulapäällä ei ollut sopimusta paremmista ehdoista, mutta siitä huolimatta hänelle maksettiin yhden vuoden ekstrapalkka: 859 000 markkaa.
  • Kun varatoimitusjohtaja Jaakko Kapanen irtisanottiin, hänelle maksettiin kertakorvauksena 24 vuoden työsuhteen päättymisestä 24 kuukauden palkka: 1 300 000markkaa, sen lisäksi hänelle jäi vapaa autoetu( Saab 9000 Turbo) autopuhelinvarusteineen.
  • Varatoimitusjohtaja Esko Suuperkon eläkeikää alennettiin ensin 58 vuoteen, sitten 57 vuoteen ja lopulta 55 vuoteen. Täydet ennenaikaiset eläke – edut tulivat maksuun Hakalle, ja asiasta sopi hänen kanssaan Rantala. Eläke – Kansa ei perinyt Hakalta tämän järjestelyn kustannuksista 2 126 000 markan maksua. - Myös Kyösti levonmäki pääsi eläkkeelle erikoiseduin.
  • Kiinteistöjohtaja Arto Ihto. Hänet irtisanottiin marraskuussa 1992. Irtisanomisajalta hän sai 6 kuukauden palkan ja sen lisäksi 924 000 markkaa.
  • Talousjohtaja Esko Tulikouralle tehtiin elokuussa 1991 uusi työehtosopimus, jonka allekirjoitti Naulapää yksin. Tulikouralla oli säästöhenkivakuutus, jonka verokohtelu muuttui 1993 alussa. Vuoden viimeisenä päivänä vuonna 1992 Tulikouran puolesta maksettiin Salamalle 297 000 markkaa.
  • Johtaja Kalevi Järvinen irtisanottiin kesä kuussa 1992. Hän sai korvauksena työsuhteen päättymisestä 18 kuukauden irtisanomisajan palkan lisäksi 12 kuukauden palkkaa (luontaisetuineen) vastaavan korvauksen.
  • Kun Harri Hassel erosi yhtiöstä marraskuussa 1992 oltuaan yhtiössä pitkään, hänen yhtiönsä Capirec Oy:n kanssa tehtiin konsulttisopimus. Konsultoinnin hinnaksi sovittiin 7500 markka päivältä. Heti marraskuussa hänelle maksettiin ”muun lisän” nimellä 550 000 markkaa, ja konsultointipalkkioita yhtiö laskutti 663 000 markkaa.
  • Pirkko Lahden sanoi kesällä irti emo – EKA:n edustaja. Hänen konsulttiyrityksensä PRO –Excelsiorin kanssa tehtiin kuitenkin sopimus, jonka mukaan erottamisesta oli yhden vuoden palkka. Konsulttiyhtiö veloitti Hakalta ennakkoa 570 000 markkaa. Se vastasi noin 9000 markan päiväpalkkiota
  • USA:n tytäryhtiöön siirtyneen Jukka Laurin yhtiöltä Julecon Oy:ltä ostettiin 305 neliön asunto 2,8 miljoonalla markalla, mutta se vuokrattiin Laurille takaisin 5000 markan kuukausivuokralla. Hän sai Hakalta erittäin edullisen irtisanomissuojan myös tehtävien muutoksia vastaan, sillä ylimääräinen erokorvaus oli siinä tapauksessa 18 kuukauden palkka luontaisetuineen.
  • Hakan etua EKA:a vastaan puolustanut apulaisjohtaja Ossi Paukku irtisanottiin niin kuin muutkin Piiparin kaartin miehet. Hänen konsulttiyhtiönsä Paucus sai suorittaa Hakan toimeksiannosta helmi – toukokuussa 1993 toimeksiannon……… Haka maksoi tästä neljän kuukauden toimeksiannosta 350 000 markkaa ynnä kulut. (JT: hallituksen puheenjohtaja Eero Rantala)

Herroille kävi hyvin.”

 

KANSAN PUNAINEN PANTTERI.

 

Muutama lainaus Esko Seppäsen kirjasta ”Punapääoman romahdus”:

”Kansan kaikkinaiset vastuut ulkomaisine jällenvakuutuksineen, jotka eivät näkyneet sen taseessa, olivat ehkä 15 miljardia markkaa. On liioiteltua väittää, että se olisi tullut maksuun Suomen kansaneläkeläisille. Kansa olisi ehkä kaatunut, ehkä myös EKA , mutta Mike Milkenin tähden ei koko Suomi olisi mennyt konkurssiin (JT: Claretonin tytäryhtiön Atlantic Capitalin taustalla olivat herrat Mike Milken, Guy Dove , Peer Wedvick ja meksikolainen keinottelija Rodrigo Rocha, jota olivat maailman kuuluja pelureita ja jotka käyttivät Kansaa rahantekokoneensa apumoottorina)

Silloin, kun tilanne oli päällä, näiden maailmanlopun kauppiaiden välttämiseksi Kansan tappioiden maksajaksi pantiin myös Haka, joka fuusioitiin EKA:aan näitä tarkoituksia varten.

Kansa sijoitti lisämiljardinsa Clarendoniin ostamalla vallan yhtiöryppäästä 1 dollarilla ja lainaamalla sille miljardin. Vuosina 1988 – 1994 Kansa käytti Clarendoniin ja sen taustalla olleeseen Atlanticiin kaiken kaikkiaan 1 058 miljoonaa markkaa, mutta ostajaa ei vain kuulunut, se miljardi tuotti korkotappiota. Kun lasketaan korkoa korolle, Kansan seikkailu vakuutusten ihmemaassa USA:ssa on tullut maksamaan suomalaisille yli 2 miljardia markkaa.

Henkilö, joka siitä vastasi, oli Erkki Pesonen. Perinteisen punapääoman puolella häntä pidettiin öykkärinä, joka nimitteli Ylermi Runkoa jauhokauppiaaksi ja Niilo Hämäläistä siaksi.

Niistä vastuista, jotka Kansalle oli sinä aikana kasattu, ei tajunnut kukaan. Sellaisilla instituutioilla kuin tilintarkastus tai ”Kansa hallitus” ei ollut noina aikoina mitään merkitystä.

Atlanticin tappioiden paljastuessa koko edellä mainittu trio Rocha, Dove ja Pesonen sai potkut. Heille sillä tuskin oli mitään merkitystä.(JT: hallituksen puheenjohtaja, Eero Rantala)

Vasta kaikkien konkurssien jälkeen Rantala tunnusti Helsingin Sanomien mukaan tehneensä virheen: kansa olisi pitänyt päästää konkurssiin. ”Turhaan otin sen piikkiini”, hän sanoi ja iski heti perään itseään toiselle poskelle: ” saatavat olisivat vyöryneet Suomen tasavallan päälle” ja veronmaksajien lasku olisi  ollut ”kaksinumeroinen luku miljardeja”

 

 

Vuoden 1983 Vakuutuskirjassa on A.Y Näräkän ja Altti Aurelan kirjoittama analyysi Kansasta ja Erkki Pesosesta:

  • Tuo innovaatiokyvyn, liikkeellepanevan voiman, ennakkoluulottoman yllätyksellisyyden ja uutteruuden yhdistelmä loi mukaan lähtiessään uuden asetelman koko vakuutuskenttään. Rauhallisen edistyksellisenä vakuutusalan työjuhtana tunnettu vanha työväen vakuutuslaitos muuttui moneen suuntaan laajenevaksi, hetkessä muotoaan muuttavaksi punaiseksi pantteriksi, se venyi ja paukkui. E –liikkeen ja SAK:n voimavarojen yhdistäminen ay- kampanjoineen, yhtiömuodon muutos ja toimitusjohtajuuksien jako sekä näyttävä liikkeelle lähtö ulkomaille toi sen suoraan sektorin raskaaseen sarjaan, kaikki muutamassa vuodessa.

 

 

 

 

 

KERTOMUKSIA JA PILKKEITÄ

 

Tähän osaan on kerätty kertomuksia ja ”toiseen” osaan pilkkeitä (silmäkulmassa)

 

KERTOMUKSIA

 

Ida Onerva (1878 -1962) Osuuskaupan ensimmäinen myyjä.

Finlayson Työväen Osuuskaupan ensimmäinen myyjä oli neiti Ida Onerva eli ”Yhtiön Iita”, niin kuin häntä siihen aikaan kutsuttiin. Hän siirtyi eläkkeelle 1940 – luvulla.

Johan se oli muutaman vuoden toiminut se osuuskauppa, kun minä sinne tulin v. 1907, kertoi nti Onerva osuuskauppaliikkeen 50 – vuotisjuhlavuonna.- Hirvonen siellä silloin oli johtajana ja tomera johtaja hän olikin. Hyvä isäntä, mutta kauhean vaativainen. Hänen mielestään kun piti saada vähällä rahalla paljon aikaan ja millään muulla pelillähän ei asioita olisi kuntoon saatukaan. Itse hän oli mukana myymälässä, kunnes myymälään saatiin oikein oppinut apulainen.

Meillä oli sittemmin kolme apulaista ja juoksupoika. Ahdasta siinä pienessä myymälässä oli työskennellä tällaisellakin henkilökunnalla, mutta toimeen sitä sentään tultiin. Kauppa vilkastuikin Hirvosen aikana kovasti, sillä ihmiset pitivät hänestä, juhlallisuudessaan hän osasi olla hauskakin.

Siinä meidän kaupan lähellä ei ollut yksityiskauppaa muualla kuin Niinen kauppa Mustanlahdenkatu 1:ssä. Niini oli meille tietysti kovin vihainen ja uhkasi kaataa koko kauppamme. Ja osittainhan hän toiveensa saikin toteutetuksi, kun myymälämme kansalaissodan aikana suljettiin joksikin aikaa.

Ruokatavaraosastolla, missä minä työskentelin, ei ollut ollenkaan miesapulaisia, kun eivät oikein tykänneet sellaisesta hommasta. Joskus joku nuorimies siellä oli auttamassa, mutta kiireen vilkkaa he koettivat pois päästä. Naisapulaisiahan siellä otettiinkin lisää.

Palkka oli senkin ajan rahana melko pieni. Aluksi minä sain 50 mk ja johtaja 125 mk. Riittihän se juuri ja juuri elämiseen, mutta ei siihen aikaan sellaisia vaadittukaan kuin nykyään.

Ida Onervaa voidaan hyvin perustein pitää osuuskauppaliikkeemme myymälässä palvelevan toimihenkilökunnan uranuurtajana – ensimmäisen osuuskunnan ensimmäinen vakituinen

myyjätär. Hän palveli ” tiskin takana” jäseniä ja asiakkaita n. 40 vuotta. (E-liikkeen Uranuurtajat)

 

Punnus aina vaa´alla.

Oulussa oli ennen vanhaan halli, josta sai kaiken ruokatavaran. Halli avattiin arkiaamuisin jo kello 6 aamulla ja silloin heti oli halli täynnä ostajia, etupäässä kenkätehtaiden ym. työläisiä. Arvo sanoi olleensa poikasena myymässä eräällä ruokatavarakauppiaalla hallissa. Kauppias vaati, että vaakakupin tavaran puolelle oli pantava vanha 10 pennin raha ja sen päälle paperi, ettei raha näy, ja paino eli punnus oli aina oltava vaa`alla painon puolella. Sitä ei saanut nostaa koskaan pois, paitsi silloin, kun tavaraa oli toisella puolella, ettei ostaja huomaa vaa`an painuvan tyhjänä alas tavarapuolelle.

Kun Oulussa avattiin sitten ensimmäinen Oulun Osuuskaupan myymälä, niin hallia aamulla avatessa havaittiin, ettei ostajia tullutkaan halliin, vaan kaikki työläiset menivätkin ostamaan omasta Osuuskaupastaan. Kaupanteko tyrehtyi ensin ihan täysin, mutta sitten, kun yksityiskauppiaat alkoivat noudattaa oikeita rehellisiä kaupan periaatteita, punnita tavarat oikein, järjestää tavarain hinnat kohtuullisiksi ym., niin alkoihan se kauppa taas vähitellen luistaa heilläkin. Torvinen sanoo, että kyllä siitä Osuuskaupasta ainakin Oulussa oli hyötyä kuluttajan kannalta katsoen. Kieroon kasvanut kaupanteko alkoi vähitellen hävitä. (Oulu,Alina Vaittinen)

 

Paras lehmä meni.

Osuustoiminnasta on minulla ensimmäinen muisto lapsena, kun isä sanoi että torpan paras lehmä meni osuuskauppaan. Hän oli hyvin katkera siitä.

Olivat perustaneet viime vuosisadan loppupuolella kirkonkylään työväen osuuskaupan, sellaisen kun ne olivat siihen aikaan, paikallisia kauppoja. Epäonnistuivat liikkeen hoitajassa. Kauppa meni konkurssin ja jäsenet joutuivat maksamaan osuuskaupan velat, ne jaettiin jäsenten kesken, isän osuus oli senaikaista rahaa 115 mk. Se oli paikkakunnalle raskas menetys, joka vei osuuskauppainnostuksen siltä sukupolvelta. Niinpä ei paikkakunnalla ollut osuuskauppaa, ennen kuin OL. Kansa Porista toi myymälänsä samalle paikalle. (Kankaanpää, Kaarlo V. Kangas)

 

Kaikkien aikojen vuosikokous.

Vuoden 1930 syyskesällä Osuusliike Salla oli ainoa työväestön hallitsema julkinen tukimuoto. Senkin valtaamiseksi hulinamiehet laativat suunnitelmansa, sillä syyskuussa oli liikkeen vuosikokous, jossa jäsenistöllä oli päätösvalta. Siitä kokouksesta tulikin Osuusliike Sallan historiassa ” kaikkien aikojen vuosikokous”.

Fasistit hälyttivät sotilaallisen järjestönsä asialle. Suojeluskunta sai määräyksen hankkia jäseniä työväen osuusliikkeeseen. Suojeluskuntalaiset kiersivät koko pitäjän ja jokainen vähänkin porvarille haiskahtava kirjoitettiin Osuusliike Sallan jäseneksi. Tähän ”jäsen hankintaan” liittyi käsky, että jokaisen on tultava liikkeen vuosikokoukseen ja joka ei tule, se noudetaan väkisin.

Minä olin Sallan johtokunnassa ja mitä oli tapahtumassa. Tutkimme sääntöjä, joissa seisoi että kaikilla ihmisillä oli oikeus liittyä jäseneksi. Tietenkin hälytimme työväestön julkisesti ja kommunistit lisäsivät löylyä salaisesti. Meidän jäsenhankintaamme ei liittynyt mitään uhkauksia. Ei niitä työväestön puolella tarvinnutkaan, sillä kaikki nousivat yksituumaisesti puolustamaan osuusliikettään.

Kaksi kuukautta Sallan johtokunta sai hikoilla hyväksyessään uusia jäseniä. Kaikki anomukset hyväksyttiin ja useita jäsenkortteja saatteli rykäisyllä naamioitu naurunpurskahdus.

Vuosikokouksen ajaksi suojeluskunta järjesti leiripäivänsä pitäjän keskukseen. Vuosikokousta edeltäneenä yönä he järjestivät taisteluharjoituksen asutuksen keskellä ja räikivät kivääreineen ihmisten pihamailla.

Näin päästiin kokouspäivään. Suojeluskuntalaisia partioi tiellä ja kokouspaikan ympäristössä. jäseniä, entisiä ja uusia, alkoi tulla liikkeen pihamaalle. Kulutusosuuskuntien keskusliitosta tuli myös yksi kokousedustaja. Hän oli Yrjö Kallinen. (Salla. Tuntematon kertoja Mikko Eräsen kirjasta Punainen esiliina)

 

Vaaralliset vastustajat.

Otteitta Kallisen kertomuksesta osanotostaan edellisessä kertomuksessa mainittuun Osuusliike Sallan vuosikokoukseen(1930 syyskesä): ”Väkeä tuli niin paljon, että vaikka siellä oli tilava pirtti osuusliikkeen hallussa, ei sinne mahtuneet läheskään kaikki, menimme pihalle. keskelle pihaa ajettiin kuorma – auto ja siihen nostettiin pöytä kaksi tuolia puheenjohtajalle ja sihteerille ja kaikille oli heti selvillä, että ensimmäinen äänestys ratkaisee tilanteen. En tuntenut ihmisiä, joten en pystynyt arvelemaan edeltä käsin miten kävisi.

Niinpä heti kun hallintoneuvoston puheenjohtaja avasi kokouksen ja ehdotti kokoukselle valitaan puheenjohtaja, niin tiedettiin, että nyt se alkaa. meidän puolesta ehdotettiin avaajaa puheenjohtajaksi. Tuleeko muita ehdotuksia? Kysymykseen huudettiin heti toisen puolen ehdokkaan nimi. Puheenjohtaja sanoi, että tässä on nyt kaksi ehdotusta, mitenkä voimme äänestää, lippuäänestys vai miten? Silloin tuli mieleeni erilleen menoäänestys ja ehdotinkin sitä, että suoritetaan erilleen menoäänestys siten, että ensimmäisen ehdokkaan kannalla olevat menevät tuolle puolelle ja ne jotka ovat toisen ehdokkaan kannalla menevät tuolle toiselle puolelle. Puheenjohtaja sanoi, että tämä oli viisas ehdotus, tehdään niin ja samassa hän kopautti pöytään. Ei kauan kestänyt se väen vilinä, siinä kun nähtiin, että meidän puolelle tulee mukava enemmistö ja valtaajien puolelle jäi suhteellisen selvä vähemmistö .Jakautuminen oli selvä esimerkki siitä, että jokaisessa äänestyksessä tulee olemaan jako sama ja kokous oli sillä selvä.

Olin KK:hon ilmoittanut, että täällä on tilanne kriittinen, koska on rajavartiosto mukana valtauksessa. Upseerit olivat järjestäneet suojeluskuntaharjoitukset sinne lähelle meitä ja he ajelivat edellisen yön ja päivän aseistuneina. Joka kylän kohdalla he heiluttivat kivääriään ja huusivat, että menevät Sallan osuusliikkeen syyskokoukseen äänestämään.

Se, mitä haluan tässä tuoda esille noin vanhan ajan ja hengen terveisinä, on se, että oli se suurenmoista kun meikäläiset jäsenet, miehet ja naiset, nuoret ja vanhat, jalan tarpoivat kokoukseen. Pisin kävelymatka oli yli 60 km. He olivat yöpyneet rakovalkealla syysmetsässä, mutta he tulivat. He tulivat kokoukseen, vaikka tiesivät, että siellä on hengenvaara, ja sellaista henkeä kun on joukossa, niin kyllä on mukava toimia. (Yrjö Kallinen)

 

OTK:n Hallintoneuvoston kokous 25.9.1943, selostus OTKn Renkaissa no 7, 9. marraskuuta 1943:

Puheenjohtajaksi valittiin edelleen toimitusjohtaja Toivo Rintala Porista, varapuheenjohtajaksi Akseli Manninen Varkaudesta ja sihteeriksi varatuomari Ilmari Niverä Helsingistä. Pöytäkirjantarkastajiksi valittiin edelleen toimitusjohtaja Veikko Cajander Kotkasta ja T.E. Karhu Lohjalta sekä herra Emil Salonen Lahdesta sekä hallintoneuvoston tarkkailijoiksi, jotka seuraavat liikkeen tilintarkastuksia, toimitusjohtaja Aaro Väänänen Sortavalasta ja Kosti Lehto Kemistä sekä herra Alfred Railo Seinäjoelta.

Vuorineuvos Julius Alanen esitti katsauksen OTKn sen tytäryhtiöiden toimintaan, minkä lisäksi kuultiin OTKn ja OTKn Puu Oy:n johtokunnan pöytäkirjat.

Hallintoneuvoston käyttövaroista, mk:sta 400 000, päätettiin johtokunnan esityksen mukaisesti myöntää entiseen tapaan avustuksia eri laitoksille ja yhdistyksille, kuten Osuuskauppojen Liikkeenhoitajien liiton eläkeavustusrahastolle………”

 

Väinö Tanner tutustui Kainuun Osuusliikkeeseen 1964

Kostia Järviaho kirjoittaa tapaamisesta: Oli vuosi 1964 ja heinäkuu. Eräänä päivänä työpöytäni puhelin soi ja sieltä kuului miesääni, joka esittäytyi ”täällä on Väinö Tanner hyvää päivää”. Vastasin varovasti, että hyvää päivää. Varovaisesti sen vuoksi, että ryhdyin kuulostamaan, kuka pyrki kanssani pilailemaan. Puhuja jatkoi ”olen käymässä Kajaanissa poikani luona ja olisin kovin mielelläni tutustunut Kainuun Osuusliikkeeseen, mutta minulle keskuksenne ilmoitti toimitusjohtajanne olevan kesälomalla. - Väinö Tanner jatkoi, että ”olen seurannut Kainuun Osuusliikkeen toimintaa keskusjärjestöjen taholta  ja olen kiinnostunut osuusliikkeen toiminnasta. erikoisesti minua kiinnostaa se, miten Kainuun olosuhteissa voidaan tehdä hyvää taloudellista tulosta pitkien kuljetusetäisyyksien vallitessa.

Keskustelumme yhteydessä sovimme, että minä voin hakea hänet Osuusliikkeemme konttorille, jossa voisin antaa hänelle selvityksen liikkeemme toiminnasta ja häntä kiinnostavista asioista.

Menimme konttorille työhuoneeseeni. – Kerroin hänelle avoimesti osuuskuntamme edellisten vuosien tulokset ja sen, että olimme tehneet tilinpäätöksen siten, että ne sisälsivät myös varauksia tavaravaraston kuranttisuuden suhteen.Tanner oli  hyvin tyytyväinen kuulemaansa. – Seinällä  oli Kainuun osuusliikkeen vuosibudjetti ko kuluvalle vuodelle.  Kävimme läpi kyseiset laskelmat, joiden lopputulokset, eli suunnitellun vuosituloksen määrän kuluvan vuoden lopussa. Kun tämä oli käyty lävitse totesi Tohtori Tanner, että ”ei näitä ennen ollut, katsottiin vain vertailu edellisenvuoden lukuihin …kyllä se taitaa laskenta lähteä enempi kehittymään”.

Yllättäen keskustelumme kuluessa esitti Väinö Tanner kysymyksen, ”Mitä mieltä te olette Kainuun maataloudesta? ”Sanoin käsityksenäni, että Kainuu on mielestäni viherrehun tuotantoaluetta ja sitä kautta parhaiten maitotalous tuotantoaluetta. ”Aivan, aivan tätä sanoin jo eduskunnassa vuonna 1937 kun ne puhuivat, että vehnää pitää kylvää Itä- ja Pohjois – Suomessa. Minä sanoin heille, että ne alueet eivät ole mitään vehnän viljelyaluetta.”

Tapaamisemme oli kestänyt noin kaksi ja puoli tuntia, minkä jälkeen kysyin voisinko esitellä tohtorille joitakin kaupungissa sijaitsevia toimipaikkoja. Se sopi hänelle. Minulla oli siihen aikaan autona Volga henkilöauto, komea musta ja hyvässä vahauksessa ja siistissä kunnossa oleva auto. Tutustuimme Purolan ja Puistolan kaupunginosissa oleviin myymälöihin. Vaikutelma, minkä näiden kautta  hänelle myymäläkulttuuristamme välitin, oli asiallinen ja hyvä.

Tämän jälkeen menimme liikkeemme Petäisenniskassa sijaitseville keskusvarastolle ja leipomolle.

Keskusvarastolla oli kuorma–auto ajanut varastolle nousevien alimman portaanpään rikki. Tästä Tanner huomautti, että ”rappuset on rikki”. Sekä leipomo, että varasto olivat hyvässä järjestyksessä siistit ja hyvässä esittelykunnossa.

Tutustumiskierros oli käyty. Vein tohtori Tannerin poikansa asunnolle. Kun pysäytin ”hienon mustan” Volgani ja tohtori Tanner nousi autosta, lausui hänen kuljettajansa, koppalakkimies, erittäin yllättyneenä ja painokkaalla äänellä ” Tohtori Volgassa!”. Tanner lähti kävelykeppeineen astelemaan kohti huoneiston ovea ja vastasi kuljettajalleen, koppalakkimiehelle, minua on pidetty hyvin, minua on pidetty hyvin, kääntyi vielä puoleeni ja sanoi kiitoksia, kiitoksia.

Keskustelumme ja käyntimme toimipaikoissa kesti n.neljä tuntia

Kysyn, moniko voi esittää vastaavaa määrää kahden yhdessä oloa ja keskustelua tohtori Väinö Tannerin kanssa? Tämä, että Väinö Tanner käytti näin paljon aikaansa keskusteluun nuoren, vasta 32 vuotiaan miehen kanssa, osoittaa mielestäni hänen henkistä suuruuttaan käydä keskustelua tavallisen osuusliikkeen työntekijän kanssa. Annoin jo silloin ja annan tänäänkin tälle tapahtumalle sille kuuluvan suuren arvon. Sain Väinö Tannerista vaikutelman, että hän oli avarakatseinen ja hieno vanhempi herrasmies. (Kosti Järviaho)

 

Rochdale - ansiomerkin saajan Veikko Sieväsen ajatuksia 1980.

Veikko Sievänen: ”Ostouskollisuus ratkaisee Mäki – Matin eteenpäin menon” .

– Osuuskauppa Mäki – Matti on ollut minulle ostopaikkani jo koulupojasta alkaen eli lähes kuuden vuosikymmenen ajan ja vain pakottavissa tapauksissa olen poikennut asioimaan muihin kauppoihin.

Erityisesti minun silmätikkunani on ollut asuinpaikkakuntani Petäjäveden kirkonkylän myymälä, jonka menestyminen on ollut minulle kaikki kaikessa, sanoo 66 v petäjävetinen pienviljelijä, työnjohtaja Veikko Sievänen, jolle on sydäntä lähellä myös koko liikkeen eteenpäin meno.

Jos kaikki Mäki – Matin jäsenet olisivat yhtä ostouskollisia ja liikkeen menestymisestä huolta pitäviä kuin kolme vuosikymmentä liikkeen hallintotehtäviin osallistunut Veikko Sievänen, niin liikkeen kehitys olisi varmaan ollut nykyistäkin voimakkaampi.

Sievänen kantaakin tänä päivänä suurinta huolta siitä, että aatteellisuus ja sen mukana osto- ja jäsen uskollisuus on hävinnyt työväestön ja pienviljelijäväestön keskuudessa, niin, ettei sitä voi juuri sanoa olevan laisinkaan.

Sievänen on kolmannen polven osuuskauppamies, sillä hänen Miina – mummonsa oli vankkumaton osuuskauppanainen, joka teroitti Veikolle E-liikkeen merkitystä. Veikon isä – Vihtori oli puolestaan Mäki – Matin pitkäaikainen hallintokuntien jäsen. Näitä isän jättämiä jälkiä Veikkokin on sitten kulkenut jo kolmisenkymmentä: ensin myymäläneuvoston jäsenenä ja sen jälkeen sen puheenjohtajana. myymäläneuvosto vuosia kertyi 18. Se johti liikkeen edustajistoon, missä hän toimi vv. 1956 – 74 ei lähes kaksi vuosikymmentä. Samanaikaisesti hän toimi hallintoneuvoston jäsenenä kuusi vuotta.” lähetti Seppo Sievänen)

 

Lastuja osuuskauppamatkani varrelta, kirjoittaa kauppaneuvos Veikko järvinen:

Ennen vanhaan – hyvään aikaan – osuusliikkeiden toimitusjohtajatkin olivat arvonsa tuntevia ”herroja”. Olin myymälänhoitaja kun jouduin jossakin asiassa menemään tj. Lähdesniemen luokse. Seisoin asennossa, teitittelin. Myöhemmin siirryin konttoriin myym. tarkastajaksi, mutta sinunkauppoja Lähdesniemi ei koskaan ehdottanut. Arvostin häntä siitä huolimatta suuresti (1950>)

Osuusliike Imatralla toimitusjohtajaa teitittelivät kaikki konttoristit. Ehdotin, että kaikki konttorilaiset (mukaan lukien toim.johtaja) ovat sinut keskenään. Muut hyväksyivät, paitsi melko iäkäs naiskassanhoitaja. Kun kerran tulin jostakin konttorille oven suussa sisälähetti – tyttö huusi ”missä pirussa sinä olet ollut kun on niin kaivattu.” Kassanhoitaja tuli perässäni huoneeseen ja vaati minua erottamaan ko. tytön. Tähän en tietysti suostunut.(1971)

Ensimmäinen toimitusjohtajapostini oli Osuusliike Eteläpohja, Seinäjoki. Poikkeuksellisesti OTK:n pääjohtaja, vuorineuvos Uuno Takki ”värväsi” minut sinne. keskustelimme Takin huoneessa EPO:n taloudellisista vaikeuksista. Kysyin: ” herra vuorineuvos rohkenen kysyä, onko tuloksen suhteen huonompia osuusliikkeitä?” On vastasi Takki. ”Jatkoin; ” mitkä osuusliikkeet herra vuorineuvos?” Takki oli pitkään hiljaa ja sitten vastasi: ”Osuusliike Lapinmaa”: (1962)

Raumalla oli Osuusliike Suojan toimitusjohtajana Yrjö Järvelä. Selostaessaan hallintoneuvostolle edellisen vuoden tulosta, Järvelä kehui, että viime vuosi meni paremmin kuin edellinen, sillä OTK:sta saatiin ylimääräistä hyvitystä. ”OTK:n ylimääräinen” oli x) tilinpäätöstukea. (1970).

Osuusliike Eteläpohjassa avattiin Seinäjoen ensimmäinen itsepalveluolut (PUP) ravintola. Alkuun oli vaikeuksia, kun Eteläpohjalaiset isäntämiehet kieltäytyivät hakemasta oluensa tiskiltä (1960>)

Kurussa oli pieni osuusliike. Kun ei löytynyt toimitusjohtajaa, Rauno Sillanpää (oli silloin liikkeenjohdon linjalla) sai komennuksen vt. toimitusjohtajaksi. Kun Osuusliike Ahjon tj. Yrjö Tossava kuuli tämän hän sanoi: ”Nyt on Kurun päivät luetut”. Fuusio tapahtuikin sitten Raunon aikana. (1971)

Osuusliike Tarmolan, Turku, toimitusjohtaja oli Matias Lindstet. Matias oli nuukan/pihin miehen maineessa. Konttorissa oli henkilökunnan kahvihuone keskellä taloa olevan pimeän käytävän päässä. Menin henkilöstöpäällikkö Aatos Suomisen kanssa kahvihuoneeseen ja käytävä oli pimeä. Aatos sanoi; ” jaaha taas on olut Matias liikkeellä kun ei valot pala”. Kuulimme, että joku käveli koko käytävän matkan takanamme, ja kun taas näkyvyys palasi kun avasimme kahvihuoneen oven, niin Matiashan se kolmas kävelijä oli. (1950>)”

x) Tappiolliset osuusliikkeet pystyivät tekemään tilinpäätöksensä ilman OTK:n apua käyttämällä siihen aikaisemmin keräämiään varauksia. OTK antoi osuusliikkeille ensimmäisen kerran tukea tilinpäätöksiä varten 1948, jolloin tappiollisia osuusliikkeitä oli 28, joista OTK:n hoidettavaksi jäi 10.

Tilinpäätös tuet saivat huomattavat mittasuhteet, jotka vain suurenivat aina suurfuusioon 1983 mentäessä.

 

Johtamisoppeja Tarmolassa 1978.

 Jukka Sirèn kertoo:

”Kirjoitin väitöskirjaani johtamisoppien kehityksestä, että tavoitejohtamisen oppien käyttöönotto poikkesi 70 – luvun loppupuolella OTK:ssa ja E – osuusliikkeissä hieman suomalaisissa pankeissa samanaikaisesti tapahtuneesta tämän uuden johtamisopin lanseerauksesta. E – liikkeessä oppi otettiin tosissaan ja pankeissa vain näennäisesti. Jätin kuitenkin seuraavan esimerkin pois tieteellisestä julkaisustani:

Olin Osuusliike Tarmolassa  OTK:n Yrityssuunnitteluosaston tutkijana auttamassa Neuvontaosaston konsultteja tavoitejohtamisen opettamisessa kentällä. Minun tehtävänä oli seurata kaupallisen johtajan Ketosen ja alaisensa leipomon johtaja Taisto Salosen tavoitekeskustelua. Tein muistiinpanoja siitä, että menikö keskustelu oppien mukaisesti.

Hyvin tuli lomakkeet täytettyä. Keskustelun lopuksi minun tuli kysyä alaiselta ja esimieheltä: Miten keskustelu mielestänne sujui? Saavutitteko yhteisymmärryksen tavoitteissa?

Alainen, leipomon tuotantopäällikkö Salonen sanoi tapansa mukaan kovalla äänellä: Kyllä me saavutimme hämmästyttävän yksimielisyyden. Minä olin hämmästynyt ja Ketonen yksimielinen.

Nykyään tavoitejohtamisen opit ovat jo jollakin uudella konsulttinimikkeellä käytössä pankeissakin.”

 

OTK voitti SOK:n tikanheittokilpailussa.

KS:n kirjoittaa 16.10.1980:

”OTK on voittanut SOK:n kilpakumppaneitten välisessä tikanheittokilpailussa. Kilpailu lienee käyty tositarkoituksella voimia säästämättä, koska palkintojenjakotunnelmaa kuvataan jo rauhallisen rinnakkaiselon sävyttämiksi. Palkintojen keksimisessä on SOK:n mainososasto ilmiselvästi pusertanut kaikkensa idea lähteistään. Voittaja sai Pantikan ja hävinneen joukkueen lohdutuspalkintona oli jättitikkari. Kilpailu käytiin Panda Suklaatehtaan 60-vuotisjuhlien merkeissä.

OTK:N joukkueeseen kuuluivat: Väinö Hakala, Arvo Perälä ja Niilo Nurminen ja SOK:n joukkueeseen: Kari Harmia, Mauri Niittyjoki ja Kalle Sääskilahti

 

OSUUSKAUPAN KUJANJOUKSU.

UUSI SUOMI, Olli Näri, 29.5.1986:

Tummiin pukeutuneet osuuskauppamiehet, joskus joukossa joku nainenkin, kokoontuvat keväiseen Helsinkiin toteamaan ja hyväksymään edellisen vuoden toiminnan tulokset. Hartaina kuunnellen korkeiden johtajien selostuksia. Tavoitteet on saavutettu ja osin jopa ylitetty .Ilmat ovat suotuisat ja kansantalouden kasvu on ollut sen mukainen. Kukaan ei vielä koskaan ole käyttänyt puheenvuoroa näissä kokouksissa kysyäkseen, miksi yritys kohta kahdenkymmenen vuoden ajan on tuottanut pelkkiä tappioita.

Maamme osuuskauppaliike on tällä hetkellä todella syvässä taloudellisessa kriisissä. Tappiokierre on jatkunut jo pitkään ja huolimatta tehdyistä tervehdyttämistoimenpiteistä tilanne vain pahenee. Yhteenlaskettuna S-ryhmän, Ekan ja Hankkijan tappiot viime vuodelta täysillä poistoilla olivat noin 1.2  mrd mk, ja kokonaisvelat yli 20 mrd mk.

Varaukset on syöty ja henkilökunnan eläkevastuut ovat velkana. Sellainen omaisuus, joka oleellisesti ei vaikuta tulokseen tai joka voidaan muulla tavoin korvata, on realisoitu.

 

Elannon 80 – vuotis juhlakirja ”Osuuskaupan Kujanjuoksu” kertoo harvinaisen selkeästi syyt tähän tilanteeseen. Vuodesta toiseen on osuuskaupoissa jääräpäisesti myyty flanellikalsareita, vaikka ihmiset yleisesti ovat alkaneet käyttää trikookalsareita. Johtajat ovat pakoilleet vastuuta ja salanneet tosiasiat päättäjiltä. Ei ole kyetty joustavasti mukauttamaan toimintaa 1960- ja 1970-lukujen suuriin muutoksiin suomalaisessa yhteiskunnassa.

Ratkaisuita ongelmiin on varmasti haettu niin Lapin kelomajoista kuin ravintoloiden kabineteistakin ilman konjakkia ja konjakin kanssa. Keinot ovat kuitenkin todella vähissä.

Ajatellen nykyistä inflaatiovauhtia ja yritysten velkataakkaa lienee toimivien ratkaisuitten löytäminen melko mahdotonta. Poliittiset ja ideologiset ambitiot vaikeuttavat osaltaan asioita. Rahoittajilla on suuret taloudelliset vastuut. Ammattijärjestöt MTK ja SAK kytkeytyvät omalta osaltaan asiaan ja siten myös puoluepolitiikka.

20%:n inflaatio helpottaisi tilannetta, mutta siihen turvaaminen on samaa kuin ihmeeseen uskominen. Konkurssia ei voi ajatella, koska sen seuraukset voisivat muodostua arvaamattomiksi niin rahoittajille kuin koko suomalaiselle yhteiskunnalle.

Lieneekö tilanteen pelastamiseksi käytettävissä muuta keinoa kuin mittava akordi eli velkojen anteeksi antaminen. Tähän ei meillä ole juurikaan tarvinnut turvautua 1930- luvun pulakauden jälkeen.

Onnistuakseen akordikin edellyttää kuitenkin perusteellisia organisaatorisia muutoksia. Se edellyttää myös aivan toisenlaista vastuunottamista kuin mihin näissä yrityksissä on tähän asti totuttu. Kyvykkäiden johtajien löytäminen ei liene pienin ongelmista. Kysyntä on suuri ja tarjonta pieni, varsinkin mikäli heidän tulee täyttää myös poliittiset kelpoisuusvaatimukset. Ihmettä ei voida enää kauan odottaa.

Elanto on oikeastaan ainoa, joka maamme osuuskauppaliikkeessä suoritettujen saneeraustoimenpiteiden jälkeen pystyy osoittamaan jotain positiivistakin. Elanto on Väinö Tannerin elämän työ. Vuosisadan alussa Väinö Tanner oli Turun Vähäväkisten Osuuskaupan kaupanhoitajana. hänelle annettiin kuitenkin potkut:

”Osuuskauppa ei tarvitse kaupanhoitajakseen herranketaletta, joka on ylioppilas ja kauppaopiston käynyt ja puhuu vielä vieraita kieliäkin ruotsia, saksaa, englantia ja ranskaa. Leipäkin on palanutta ja lihatiskissä kärpäsiä ja kaupanhoitaja vain huinaa ympäri maailmaa.”

Ongelmatonta ei osuuskaupantoiminta siten ole koskaan ollut.”

 

KISS, EMA!

Mainosuutiset, Eila Nevalainen kirjoittaa 30.10.1991: ” KISS, EMA !”

”Eka ei olisi Eka ellei siellä vuodesta toiseen uusittu rakennetta.

Eka – yhtymä on ihan varmasti kaikkien systeemitutkijoiden toiveuni, sillä pääjohtaja Eero Ema Rantala, 60 – luvun yrityssuunnittelumiehiä itsekin, johtaa sitä yhdestä rakenteesta toiseen eikä mikään muutoksista ole pieni.

Vähittäiskauppansa Eka – yhtymän Tradeka päätti taannoin ohjata kuuteen ketjuun.

Siwan, Miston, Tennan, Mantelin ja Eka –marketin sekä Valintatalon merkkikuvan luominen (ilman yrityskauppaakin) on ollut mittava markkinainvestointi.

Sen suuruutta ei luultavasti ole edes laskettu eikä viestintäjohtaja Pentti Kotoaro siksi pysty sitä kertomaan.

Jo pelkän nimen ja ilmeen lanseeraus maksaa kuitenkin useita kymmeniä miljoonia markkoja.

Sanokaamme siis 200 miljoonaa markkaa kassasta maksettua rahaa ulko – olemukseen ilman liikepaikkainvestointia, ilman sisäisten järjestelmien kustannuksia, ilman tuote- ja tarjousmainontaa.

Tällä tavalla on palanut rahaa ilmeisesti yhtä paljon kuin Valintatalon osto aikanaan nieli.

Enimmäkseen turhaan, sillä nyt, viiden vuoden kamppailun jälkeen Tradeka huomaa merkkiajattelunsa menneen pahasti kiville. Kuusi muka erilaista liiketyyppiä oli liian monimutkainen rakennelma. Kuluttajia se hämmensi ja Tradeka sotkeutui omiin lokeroihinsa.

Kuuden sijasta Eka nyt haluaa kolme vähittäiskaupan ketjua ja sitten vielä yhden.

Keep it simple, stupid. Kiss. Tämä linja nousee epäilemättä näinä aikoina uuteen arvoon.

Siwa, Eka – market ja mahdollisesti Valintatalo jäävät niminä elämään; uutena liiketyyppinä nousevat vielä nimeä etsivät todelliset automarketit suurten kaupunkien kupeissa.

Merkit ja markkinarahat haihtuvat savuna ilmaan eikä kukaan itke menetettyä investointia.

Tyypillistä muttei kiitettävää merkkipolitiikkaa.

Ensin yhtä, sitten toista.”

 

PILKKEITÄ JA JUTTUA VAPAALTA.

 

Tapio Rautavaarasta elokuvatähti. OTKn Renkaat 9.11.1943

TAPIO RAUTAVAARASTA ELOKUVATÄHTI. Saamamme tiedon mukaan on tunnettu keihäänheittäjämme Tapio Rautavaara ollut koefilmauksessa Helsingissä ja onnistunut siinä hyvin. Kysymystä hänen ottamisesta elokuvaan ei vielä ole lopullisesti päätetty, mutta kaiken todennäköisyyden mukaan, asia ratkeaa myönteisesti. Mikä merkitsee sitä, että aikanaan saamme nähdä entisen keihäsmestarimme ja olympiakävijämme valkokankaalla.

Mainittakoon, että Rautavaara toimii nykyisin rintamaradion kuuluttajana. Hän on opiskellut laulua mm. prof. Klemetin johdolla ja on sukua kuuluisalle Aulikki Rautavaaralle.( – Mainittakoon, että Rautavaara työskentelee Helsingin- myllyssä, mutta on nyt asepalveluksessa.)”

 

 

Kertomuksia matkoista.

Pyysin Riitta Kervistä kysymään Erkki Kivistöltä, loistavalta matkojen järjestäjältä kertomusta matkoista, mutta Erkin kunto oli jo keväällä niin huono, että hän ehdotti, että eikö siitä 2007 Unkarin matkasta löytyisi jotakin. Kiitämme Erkkiä työstään upeiden matkojen järjestäjänä ja matkanjohtajana. Kunnioitamme hänen muistoaan täyttämällä hänen toiveensa, siis –

 

Viisi mielipidettä Unkarin matkasta 2007

Harri Nykänen, Itä –Suomen jaosto, E- seniorit hallituksen jäsen: ”Olen vetänyt 30 Imatran Big –Bändin matkaa eri puolille maailmaa. Useita kymmeniä säästökassamatkoja ympäri maailmaa eli kokemusta on. Sanoisin kuitenkin, että en ole koskaan nähnyt näin hyvää opasta. Eva on aivan loistava opas. Hän tekee paljon sellaista työtä, mitä normaali oppaat eivät tee. Eva on erittäin ammattitaitoinen.

Kun meille sattui sairastapaus, jossa yksi matkustajista vietiin ambulanssilla sairaalaan, hän hälytti miehensä mukaan, jotta me muut pääsimme lähtemään sovitulle retkelle tai kun Lohenojan Leaa oli vaikea saada pyörätuolilla bussiin, Evan mies vei hänet omalla autolla lentoasemalle, 130 kilometriä. Siis aivan uskomattomia juttuja.

Minusta Evan paikka kuuluisi olla korkeimmissa tehtävissä matkailu alalla, niin hyvä hän on. Muuten matka meni oikein hyvin. Porukka oli tyytyväinen kaikkiin järjestelyihin. Aikaa jäi sopivasti myös altailla oleskeluun” (Harri oli Ryhmä 2 matkanjohtaja)

 

Vilho Töyräs (Tampere) Länsi – Suomen jaosto,  Eläkekassa TUEN, hallituksen puheenjohtaja 10.5.2007:

Olemme Saaran kanssa sulatelleet Egerin hienoa matkaa. Kiinalainen viisaus: ”Minkä elämässä kohtaammekin, se on meidän elämämme” ja siihen jatkoa ” yksi ihmiselämä ei ole sadankaan vuoden pituinen, mutta aina siihen liittyy tuhansien vuosien surut. Sydänpäivä on lyhyt ja yöt ovat katkeran pitkiä. Miksi et lähde jo tänään lamppu kädessä etsimään niitä lyhyitä ilon hetkiä, miksi odotat vuodesta toiseen.”

Olette nähnyt paljon vaivaa ja järjestäneet meille taas kerran niitä ilonhetkiä. Lämmin kiitos teille ja hyvää kesää. Vilho arvosti matkaa, niin että julkaisi suuren joukko kuvan muistelmissaan, joka ilmestyi hänen kuolemansa jälkeen.

 

Mauri Saviluoto (Turku) Varsinais – Suomen jaosto, E- seniorien puheenjohtaja:

Kiitokset hienosti valmistellusta E – seniorien matkasta Egeriin 2007. Valmistelijat: Eva Hibay, OK –matkat ja hallitus olette tehneet valtavan työn matkan onnistumisen hyväksi, siitä kaikille mitä lämpimämmät kiitokset.

Matkan onnistumisen arvosanaksi ei voi antaa kuin täydet”KYMPIT”. Matka oli järjestelyiltään loistava, ohjelma oli laadittu juuri E-senioreille sopivaksi. Matkan ruunasi opas Eva Hibay, jonka ammattitaito ja ystävällisyys tekivät matkasta onnistuneen. Mauri tietää mistä puhuu, sillä kuuluu ryhmään joka järjestää vuosittain onnistuneita matkoja Varsinais  – Suomen jaostossa.

 

Pentti Kolari, (Kuopio/Oulu)  Pohjois – Suomenjaosto, TUEN hallituksen varapuheenjohtaja:

Matka oli kaikin puolin onnistunut, valitut retkikohteet eriomaiset, ruoka hyvää ja sitä oli riittävästi, oppaan Evan palvelu vallan erinomaista. En ole kokenut näin hyvää opaspalvelua. Kokonaisuutena erinomainen reissu. Matkan hintaa voi pitää jopa edullisena, kun ottaa huomioon kaikki ne palvelut , jotka saimme.

 

Seppo Sievänen (Jyväskylä) Keski – Suomen jaosto, E – Seniorien hallituksen jäsen:

Matka kohteena valinta Eger oli onnistuneen matkan lähtökohta. Osallistujien omatoimisuus, rento fiilis, hurtti huumori ja hauskan pito, sekä tinkimätön täsmällisyys antoivat hyvän ponnahduksen matka onnistumiselle. Unkari sinänsä oli hieno nähtävyys erityisesti Pohjois – Unkari. Matkaoppaan Eva Hibayn laadukas opastus, matkalaisista huolehtiminen niin bussi matkoilla, kuin retkilläkin, valtava Unkarin ja naapurimaiden historian tuntemus, huikeat musiikkiesitykset kuten Finlandia Äitien päivän aamuna sekä kärsivällisyys ja auttaminen.

 

Paulin ja Pirkon matkat.

Pauli Semi, pitkäaikainen monitoiminen sihteeri, joka hoiti sekä E – seniorien sihteerin ja talouden hoitajan tehtävät, lisäksi Helsingin – jaostossa em. työt.  Paulin aikana oli vilkasta toimintaa mm. vuonna 2005 tapahtumia oli kymmenen, joka kuukausi tapahtuma, paitsi kesä – heinäkuussa. Pauli junaili vaimonsa Pirkon kanssa lisäksi toistakymmentä ulkomaan matkaa, kirjassaan ”Sellaista on asiain kohtalo” , hän kertoo kahdesta matkasta seuraavasti:

”Räätälöidyistä matkoista voisin mainita muutaman. Pietarin matkan teema oli suomalaisuus Pietarissa. Teema johdatti meidät historian siihen vaiheeseen, kun Pietari oli toiseksi suurin suomalainen kaupunki. Juuriltaan pietarilaisia löytyy mainiten kultasepistä, virkamiehistä tai kuten tunnettua sotamarsalkkamme. Opas Tatjana oli ryhmämme mukana aamusta iltaan. Eremitaasin esittely hänen suorituksena oli aivan loistava. Ohjelmaan sisältyi myös muutama palatsi, joita heillä on keskustassa sekä sivummalla. Hyvästelimme hänet ehdittyämme Kronstatin linnoitukseen.”

”Toinen matka Riikaan oli samanveroinen. Opas oli mukana bussissa alusta loppuun. Ajoimme halki Viron ja Latvian poiketen myös Liettuan puolella. Yövyimme Riiassa, jossa iltaohjelmassa oli ainakin kaksi oopperaa ja kirkkokonsertti. Opas oli valinnut ruokapaikat ja ateriat kertomaan aina jotain paikallisuudesta. Kun viikon päätyttyä hyvästelimme hänet Tallinnassa, tuli tippa silmään – ainakin oppaalle mikä kertoo jotain viikon onnistumisesta.”

 

 E –SÄÄSTÖKASSA ”lentää” yli Kainuun

Kostia Järviaho kertoo:

”Kainuun Osuusliikkeen lihavaraston hoitajana oli Tauno Lotvonen, sodanaikainen armeijan lentäjä. Tauno toimi pilottina Kajaanin ilmailukerhossa. Lensimme hänen kanssaan yli Kainuun ja vedimme koneen perässä viiriä, tekstinä E-SÄÄSTÖKASSA. Jo tällainenkin toimenpiteenä oli E – säästökassojen osalta ainutlaatuinen toimenpide.

Tähän liittyy myös episodi. Kun tulimme Paltaniemen kentälle, oli siellä  Leo Juntura ja Raimo Kork. Pojat odottivat, että pääsevät lennolle. Kysyin Taunolta, pitäisikö konetta tankata? Tauno katsoi polttoaine mittaria ja totesi, että kyllä se tuon lyhyen kaupungin päälle suuntautuvan lennon kestää. Kun kone pääsi kaupungin ylle, loppui siitä polttoaine ja edessä oli pakkolasku. Tauno suuntasi koneen laskuun Iisalmeen menevälle tielle ja tapasi tien noin kaksi kilometriä kaupungin keskustasta. Lasku olisi mennyt aivan hyvin, mutta pahaksi onneksi iisalmelainen taksi oli tulossa vastaan, eikä kuljettaja ymmärtänyt väistää, vaikka sanomansa mukaan näki koneen. Viime tipassa Tauno oli pakotettu vetämään koneen nousuun, jolloin se sakkasi ja rysähti tielle kylläkin pyörilleen. Siinä kenellekään ei käynyt kuinkaan, mikä osoitti Taunon erittäin hyvää hermojen hallintaa ja ammattitaitoa vaikeassa tilanteessa. Kun konetta myöhemmin korjattiin, kävi selville, että koneen bensatankista tuleva letku oli asennettu väärin päin eli mittarin yläosaan tarkoitettu letku oli sen alaosassa ja päin vastoin .No, tämä on tekniikkaa”

 

”Se saatanan Jaguaari simahti valtatien varteen”

Seppo Sievänen kertoo:

Kauppaneuvos Erkki Luotohan hankki talolle henkilöauton, joka oli hänen omassa käytössään ja auton merkki oli Jaguar! Tällä kun Erkki ajeli, ei näkynyt kuin pikkuisen hattua, mutta auto liikkui ketterästi. Kun sitten Toimitusjohtaja Mäki – Matissa vaihtui, Erkin työtä tuli jatkamaan Mauri Pärnänen. Hänelle, kun oli iso mies, auto oli kuin tehty. Sattuipa kerran, joskus 70- luvun alkupuolella, kun olin Saarijärven Centrum päällikkönä, tulla tupsahti tj. Pärnänen työhuoneeseeni. Sen enempiä kyselemättä hän otti puhelin luurin ja pyöritteli numeron. Puhelu ohjautui autoliikkeen korjaamopäällikölle. Käytiin seuraava keskustelu: - Pärnänen terve! Nyt se saatanan saksanseisoja teki taas temput ja hyytyi tuonne 13- tien varteen. Tulkaa hakemaan se pois ja älkää tuoko sitä enää minun silmieni eteen. Terve!

Hiukan rauhoittuneen hän kertoi, että Jaguaarin simahtaneen valtatien varteen, josta hän oli päässyt jonkun kyydissä Saarijärven keskustaan. Auton kuljettajana ollut kuljetuspäällikkö Kantinkoski oli jäänyt autoa ”vahtimaan”. Tilasin taksin ja Mauri lähti kohti Jyväskylää. Tällainen persoona oli Mauri”

 

Tunnelma oli väkevä  ja mukaansa tempaava Melalahden osuusjuhlissa 1974

Ohjelma vastaava  kertoi seuraavaa:

Periteiset Osuusjuhlat olivat Melalahden Työväentalossa, luonnonkauniilla paikalla.

Juhlat menivät osapuilleen näin: juhlaväki tuli kauniiseen kukitettuun juhlasaliin puolituntia ennen juhlan alkua, täytti salin ja istui paikallaan odottaen hiljaa juhlan alkua. Näyttämön edessä oli pieni pöytä, jossa ruudullinen pöytäliina ja maljakossa luonnon kukkia. Se oli paikka puhujalle.

Tunnelma oli harras ja odottava. Ohjelma esitettiin ja puhe pidettiin arvokkaasti. Suosion osoitukset olivat pitkät ja kaikki ohjelmansuorittajat kukitettiin.

Ennen tanssin alkua siirreltiin tuolit lattialta ja virvokkeita nautittiin. Sivummalla vattupensaiden tuntumassa kokoontui useita 6 -8 hengen miesporukoita kumoten kainuulaista luonnontuotetta. Näin jatkui ilta, välillä tanssittiin ja välillä nautittiin virvokkeita. Juhlatunnelma oli mahtava. Miehet humaltuivat, he alkoivat olla melkoisessa seilissä. Halkoja etsittiin ja muutamia tappelun nujakoita syntyi. Kukaan ei kuitenkaan kuollut. Menin metsänreunassa olevaan huussiin. Joku oli sisällä ja sieltä kuului kovaa läiskettä ja melskaamista. Koputtelin ja odottelin, odottelin ja koputtelin. Hädissäni viimein tempasin oven auki.

Mahtava näky. Isokokoinen isäntämies oli ahtautunut huussin rei`ästä lantioita myöten sisään ja mesoi alatilassa käsillään ikään kuin alustaisi taikinaa. Kysyin: ” Mitä sinä oikein teet?” ”Kävi niin surullisesti”, sanoi isäntä, ”oksensin tekohampaani ja yritän etsiä näin melko uusia ja kalliita hampaitani.” Eihän ne tuolla tavalla löydy”: sanoin ihmeissäni.

Isäntä vastasi ja vaivasi edelleen hihat käärittynä huussin alustaa: ” Oo sinä vain vaiti, sillä olen jo löytänyt kahdet, mutta ne eivät ole olleet sopivat.”

 

UUTISIA LÄHIKAUPAN PONNISTELUISTA

 

Nouseeko pinnalle? Kysyy Kauppalehdessä Pirkko Tammilehto 1.9. 2010:

”Suomen Lähikaupan tarpomista on tuskallista seurata. Tappioputki on ollut karmea, ja se yllätti ruotsalaisen pääomistajan. Yritystä ei ole päästy myymään, vaan rahaa on pitänyt sijoittaa lisää. Nyt johto lupaa nenän yltävän pinnalle ensi ensi vuonna. Ennen sitä iso luuta lakaisee myymälät läpi, eikä heikkoja enää pidetä väkisin hengissä.

Luvattoman moni Siwa on vielä suttuisessa kunnossa. Kun vastuu menestyksestä siirtyy enemmän myymälään, paikkojen voisi olettaa tulevan nopeammin kuntoon. Lähikaupan uudet johtajat ovat suoran toiminnan miehiä. Nyt ei maalailla nostalgisia näkymiä, vaan hihat on pantu heilumaan.

Yhä asiakas odottaa, että Siwa olisi todellinen vaihtoehto isojen ketjujen lähikaupoille. Vielä se ei sitä ole.”

 

Hopeaa palkkakilpailussa vaikka yritys tuottaa tappiota!

Valintataloja ja Siwoja pöyrittävä Suomen Lähikaupan toimitusjohtajalle huima korotus tienesteihin; 140 prosenttia, kirjoittaa ILTALEHTI 3.11.2014 lainaten Kauppalehden Pekka Karhusta:

 ”Palkkaykkönen oli Keskon pääjohtaja Matti Halmesmäki, jonka ansiotulot olivat viime vuonna 1,5 miljoonaa euroa. SOK:n nyt jo ex –pääjohtaja Kuisma Niemelä sai vuonna 2013 ansiotuloja 538 687 euroa. Suomen Lähikaupan toimitusjohtaja Ralf Holmlundin ansiotulot olivat vuonna  2013 miltein Halmesmäen tasoa, yli 1,4 miljoonaa euroa.”

 

 

 

 

TAPAHTUMIA JA AJATUKSIA OSUUSTOIMINNASTA

 

YRJÖ KALLINEN:

Osuuskauppaliikkeen menestys riippuu

tavallisten jäsenten panoksesta.

Osuuskauppaliike on saanut alkunsa

tavallisten ihmisten sosiaalisesta

tahdosta ja niin kauan kuin tämä tavallisten

ihmisten tahto elää, hallitsee ja

vaikuttaa, liike on vastustamaton”

 

SÄÄNTÖJEN TOINEN PYKÄLÄ (2§)

 

Sääntöjen 2 § määrää aina osuuskunnan tehtävän = mission, pääsääntöisesti se on ikuinen. Palataan vielä aiemmin mainittuun:

 Osuusliike Wirkkalan sääntöihin, jotka vahvistettiin 31.10.1905, joissa 2 § alku kuuluu ”Osuuskunnan toimi – alana on paikkakunnalla tarvittavien kauppatavarain vähittäismyynti.

 

Osuuskunta EKA –YHTYMÄN , joka vahvistettiin 27.11.1987, jossa 2§ mainittiin seuraavaa: ”Osuuskunnan tarkoituksena on jäsentensä taloudenpidon ja elinkeinon tukemiseksi 1) hankkia jäsenilleen kulutus – ja muita tavaroita sekä huolehtia heidän tuotteittensa markkinoinnista. 3) harjoittaa osuustoiminnallista valistus-, opinto-, neuvonta-, ja julkaisutoimintaa, valvoa jäsentensä ja muiden kuluttajien etua.

 

Osuuskunta Tradeka- yhtymän säännöt, vahvistettu 09.112010, joissa 2 § alku kuuluu

”Osuuskunnan tarkoituksena on taloudellista toimintaa harjoittamalla tuottaa kilpailukykyisesti palveluja ja etuja jäsenilleen ja näin edistää jäsentensä taloudellista hyvinvointia.”

Jää jokaisen jäsenen, itse kunkin arvioitavaksi, kuinka nämä perustehtävät ovat toteutuneet? Miten hallintokunnat ja liikkeenjohto ovat sääntöjen 2§ mukaan toimineet meidän osuuskunnissamme?

 

MENETETTIIN 250 000 JÄSENTÄ JA 25 000 TYÖPAIKKAA.

 

KK:laisessa liikkeessä oli 1964 jäseniä 548610. Vuonna 1984, jäseniä oli E- Osuuskunta Ekassa  494 705 ja  Osuuskunta Tradeka –yhtymässä oli 2013 jäseniä 263 437. Ehkä em. luvut antavat viitteitä ja vastauksia osuuskauppaliikkeemme kiinnostuksesta jäsenkuntaansa ja sääntöjen 2 § kohtaan. Eka – yhtymän henkilöstömäärä oli 1984 vuoden lopussa 27133 henkilöä ja Osuuskunta Tradeka – yhtymän henkilöstömäärä 2013 lopussa 2715 henkilöä.

Keskittymisen ja innovaatioiden puute perustoimintoihin vei osuustoiminnan, talouden ja jäsenistön ja samalla tietysti henkilöstön. Heiluttiin ”kaikilla” aloilla ja kaikilla ”mantereilla” unohtaen keskittyminen Suomeen ja perustehtäviin = säännöt 2§.

 

OSUUSTOIMINTAA E - INSTITUUTISSA

 

Muutama katkelma Pauli Semin (ja Pirkon) kirjasta ”Sellaista on asiain kohtalo”, joissa kuvataan osuustoiminnan koulutusta  E- instituutissa 1970 – luvun lopussa:

” Osuustoiminta olisi voinut olla yksi osa koulutuksessa jos yhteys ihmiseen olisi löytynyt. Näin ei tapahtunut. Oppiaineena osuustoiminta oli mainittu yhdellä rivillä joissakin kurssiohjelmissa. Vetovastuu oli rehtori Veli Lehtisen. Kumma kyllä hän ei yhteiskuntatieteilijänä löytänyt mitään sanottavaa joukkoliikkeen ja satoihin tuhansiin nousevan jäsenkunnan välisestä yhteydestä. Jäsenyydellä oli korostettu arvo ja merkitys vain asiakkaana. Jäsenyys ei edellyttänyt erikoiskohtelua tai velvoitteita hänen opetuksessaan. Puhuessaan aiheesta osuustoiminta Veli listasi taululle samat termit kuin puhutaan aiheesta markkinointi. Vain 17 prosenttia jäsenistä teki ostoksensa omasta liikkeestä. Tämä on tutkittua tietoa. Syyllisenä väärään ostoskäyttäytymiseen on asiaa ymmärtämätön jäsen. Osuuskunta ei tosin tehnyt mitään houkutellakseen, hyvittääkseen tai palkitakseen jäseniä jäsenyydestä, mutta kyllä niitten kuuluisi ostaa meiltä. Kurssilta ei lähtenyt kipinää myymälään vietäväksi, sillä siellä jäsenet olivat ja joskus kävivät jos kävivät.”

Pauli mainitsee kirjassaan myös legendaarisen osuustoiminnan opettajan Aarne Salon, hän oli sisäistänyt tämän kansanliikkeen perusteet ja selityksen sen kasvulle. Itse lisäisin osuustoiminnan opettajiin vielä opetusneuvos Yrjö Kallisen, joka osuustoiminnan lisäksi opetti puhetaitoa, silloin(1958) olikin opetuslaitoksen nimi: OSUUSKAUPPAKOULU.

 

EKAN TOIMIALAT YHTIÖITETÄÄN!

 

Eka tekee toimialoistaan osakeyhtiöitä, KAUPPALEHTI,8.1.1988,Pekka Kauhanen:

”Osuuskunta Eka–Yhtymä muuttaa toimialojaan osakeyhtiöiksi. Yhtiöiden määräysvalta säilyy osuuskunnalla.

Viime syksynä Ekassa sovittiin jo siitä, miten omaisuus jaetaan eri toimialojen kesken.

Rakenteestamme tulee holding – yhtiön kaltainen, sanoo pääjohtaja Eero Rantala. – Siinä yhtyvät sekä osuustoiminnan että osakeyhtiön hyvät puolet. Kun vähittäiskaupan toimiala muutetaan osakeyhtiöksi, tulee jäsenistä todennäköisesti osakkaita. Eka – yhtymän uuden organisaation mukaan osuuskuntaan kuuluu 12 toimialaa, niistä osa on jo yhtiöinä. Osuustoimintapohjalla toimii vähittäiskaupan lisäksi vielä hotelli – ja ravintolatoiminta sekä Rakennuskunta Haka. Eero Rantalan sanoo, että Ekan ensi vuoden organisaatio on lopullisessa muodossa: siinä, johon saneerauksen alkaessa vuonna 1983 tähdättiin. – Jo nyt olemme päässeet eroon isännättömän pääoman ongelmasta. Omistajan ääni kuuluu kaikkialla. Eri alueille on asetettu selkeät pääoman tuottotavoitteet.”

 

ERKKI VÄHÄMAA OSUUSTOIMINNASTA

 

Erkki Vähämaa, Pellervo –Seuran valtuuskunnan varapuheenjohtaja, Kajaanin kaupunginjohtaja, kirjoittaa ”Osuustoiminta – lehdessä 1/2004 ,mm: Osuuskunnissa pystytään lataamaan osallisuudesta ja yhteisöllisyydestä kumpuava yksilöllisyyden voima muuttamaan nopeat ajatukset toimiviksi kaupallisiksi ratkaisuiksi tai yhteiskuntaa palveleviksi hyviksi käytännöiksi. Osuustoiminnallisten yritysten perusluonteeseen on aina kuulunut yhteiskuntavastuun kantaminen.

Osuuskunnan ensisijaisena tavoitteena ei ole voiton maksimoiminen, vaan se on jäsenyhteisö, joka ei kuitenkaan saa unohtaa terveen kannattavuuden periaatetta. Hyvä osuuskunta, kuten kaikki yrittäminen, tarvitsee hyvän ympäristön, kannustavan, toimivan ja kilpailukykyä tukevan yhteiskuntarakenteen.”

 

NYT ON PEHMEIDEN ARVOJEN VUORO

 

Riitta Raasakka–Niklander: Tervehdyttäminen on tehty, on pehmeiden arvojen vuoro, Juha Pärssinen/DLP, lokakuu 1987:

Kauppalehti Optio valitsi Osuuskunta Ekan hallituksen jäsenen Riitta Raasakka–Niklanderin lokakuussa Suomen vaikutusvaltaisemmaksi naiseksi.

Varanotaari ja Keravan kaupunginvaltuutettu Raasakka–Niklander työskentelee SKDL:n puoluetoimistossa vastuualueenaan osuustoiminta. Riitta Raasakka–Niklanderin mielestä Ekan nelivuotinen hyvinkin kipeitä toimenpiteitä vaatinut tervehdyttäminen oli välttämätön. Samaan hengenvetoon hän toteaa asioiden kuitenkin nyt olevan paremmin ja vaatii pehmeiden arvojen esiin marssia.

–Talous kunnossa, nyt pehmeyttä

Ekan tilinpäätös vuodelta osoittanee ensimmäistä kertaa 25 vuoteen tulosta. Mitä nyt?

Se osoittaa taloudellista onnistumista, mutta ei se vielä mikään riemuvoitto ole. Korostan sitä, että nyt on vuorossa osuuskunta- aatteeseen kuuluvien pehmeämpien arvojen ajaminen.

No paljonko Riitta Raasakka –Niklander haluaisi satsata tuloksesta aatteellisuuteen?

Kun kauppaa tehdään pehmeiden arvojen mukaan, saadaan myös voimavaroja kaupan kasvuun. Kauppojen kilpailu kovenee jatkossakin ja Eka on siinä tilanteessa ihan toisessa asemassa, kun se ottaa mukaan nämä perinteiset pehmeät arvot.

Mitä ne pehmeät arvot ovat?

Osuustoiminnan periaatteet .Jäsenen vaikuttaminen, jäsenen hallitsema taloudellinen yhteisö. Toiminta jäsenen edun eteen. Taloudellisen edun tuominen on ihan lähtökohta, hyvää tavaraa halvalla. Mutta myöskin se miten kauppaa tehdään. Kuluttajan edun valvonta, kansainvälinen  yhteistyö, jopa kehitysmaatuotteiden kauppa ja pehmeiden arvojen henkilöstöpolitiikka. Hyvät jäsensuhteet. – kaikki se mitä meillä ei ole moneen vuoteen ollut.

 

Raasakka – Niklander istuu punapääoman linnakkeessa, OPTIO, lokakuu 1987:

Keravalainen varanotaari Riitta Raasakka–Niklander, 35, on Suomen elinkeinoelämän vaikutusvaltaisin nainen.

Hän on ollut tekemässä päätöksiä, joiden rahallinen merkitys on miljardeja ja jotka vaikuttavat noin 29 000 suomalaisen työhön. Osuustoiminnan arvostuksen kannalta Raasakka – Niklander näkee merkittävänä asiana, että jäsenistö on vähitellen myös toimivan johdon keskuudessa mielletty voimavaraksi eikä rasitteeksi. – Uudet tuulet ovat alkaneet puhaltaa. Ei ole kovin kauan siitä kun käsitys oli kokonaan päinvastainen.

Riitta Raasakka – Niklander on ollut Ekan hallituksen jäsen tämän vuoden alusta lähtien. Vielä siinä vaiheessa, kun E – liikettä saneerattiin kovalla kädellä, hän ei ollut mukana. Saneeraus merkitsi käytännössä mm. satojen ihmisten työsuhteen päättymistä. Ja nämä työntekijät olivat useimmiten myös omistaja – jäseniä.

Tähän asiaan törmää työssä vieläkin, siksi lähellä nuo tapahtumat ovat. Kun työsuhde päättyy, ja asia koskettaa ihmistä itseään, se on hyvin kipeä kokemus. Mutta jopa työväenliikkeeseen tukeutuvan osuustoiminnan on otettava huomioon ne taloudelliset lait jossa se on. Ennen niistä yritettiin olla välittämättä, ja koko osuustoiminta joutui taloudelliseen kurimukseen, hän sanoo.

 

PALKKASOTURI ETULINJASSA

 

”Palkkasoturit etulinjaan” Hämeen Sanomat 27.9.1991 Toimittaja Jukka Viitaniemi kirjoittaa:

”Suomalainen osuustoiminta on aina palkinnut hyvät poikansa, joskus tyttärensäkin. Tarinat juoksupojista, joista kuoriutui kauppaneuvoksia eivät ole tuulesta temmattuja, vaan tosia. Uraputki eteni pyörän sarvista tai varastoilta ensin tiskin taakse, sitten konttoriin ja viimein sen kulmakamariin nätin sihteerineidin taakse ja suojelukseen.

Osuuskaupat olivat myös turvallisia työnantajia. Ei niin huonoa miestä ollutkaan, ettei häntä pystytty piilottamaan moniportaisen organisaation lokeroihin paikkaan, josta hän ei voinut tehdä haittaa, jos ei mitään tulosta edistävääkään.

Sitten tuli 1980 – luku, joka piirretään tulikirjaimin niin Ekan kuin S- ryhmänkin historioihin. Vanhat toimintamallit romutettiin, lupaavat uraputket menivät tukkoon. ”Tulos tai ulos” – ajattelu ravisteli luutuneita rakenteita ja väkeä lähti joka paikasta.

Näin jälkeenpäin voi kysyä, pyyhkikö luuta sittenkin liian myöhään, pitivätkö vanhan uran kulkijat ohjat liian pitkään käsissään? Kysymykset ovat perusteltuja, koska kumpikaan ryhmittymä ei edelleenkään voi iloita tuloksistaan. Ässä ja Eka eivät ole kunnossa.”

Eka – yhtymän etulinja, päivittäiskaupan yhtiö Tradeka uusi johtonsa keväällä eikä siinä joukossa ole osuustoiminnan koulimia eikä tupailloissa istujia ketään.

Hallituksen puheenjohtaja Matti Paasila tuli Nokiasta, toimitusjohtaja Antti Remes ja kaupallinen johtaja Aarno Mäntynen Rautakirjasta ja henkilöstöjohtaja Maila Bergman Nokian Kaapelista.

On oletettavaa, että heitä ei ohjailla myymälätoimikunnista tai Eka – yhtymän piiritoimikunnista. He vastaavat tekosistaan viimekädessä Ekan pääjohtaja Eero Rantalalle.

On ilmeistä, ettei Ekan etulinjassa enää kunnioiteta osuustoiminnan perinteitä. Jäseniä toki arvostetaan yhtenä asiakasryhmänä ja heille järjestetään joitakin etuja. Mutta paikallinen ay- tai puoluepomo ei enää häärää päällimmäisenä eikä puolueen kunnallisjärjestö enää esitä näkemyksiään kaupan päällikkönimityksiin.

Toimitusjohtaja Remeksen arvio siitä, että asiakas äänestää joka päivä markallaan joko liikkeen puolesta tai sitä vastaan on varmasti oikea havainto. Remeksen suusta tuskin koskaan kuullaan edistysmielisen osuuskauppaliikkeen 1970 luvulla tuttua mainosslogania: kenen joukossa seisot, sen kassia kannat.

Markalla ei ole aatteeseen sidottua kotia, se on samanlaista kaikille (Jukka Viitaniemi)”

En jaksa uskoa, että Antti Remes eikä edes Tradekan viestintä ole halunnut tulkittavan tilannetta ja sanomisia näin mustavalkoisena, kun edellä on kuvattu.

 

IDEOLOGINEN MAHDOTTOMUUS.

 

”Ideologinen mahdottomuus” kirjoittaa Antti Remes TRADEKASSA 3/93:

Kun kaksi keskenään kilpailevaa kaupan yritystä, Tradeka ja SOK kaksi vuotta sitten päättävät yhdistää tavaroiden hankinnan, varastoinnin ja jakelun, oli se asiana ennenkuulumaton. Inexin perustaminen edusti talouselämässä uutta ajattelua: yhä kovemmaksi käytävässä ympäristössä

myös kilpailijoiden on tehtävä keskenään yhteistyötä.

Yksi tämän kevään isoista asioista on ollut kaupan toimialajärjestelyyn tähdännyt hanke, jossa myös Tradeka on ollut mukana. Tavoitteena oli muodostaa Tradekan ketjuista sekä Tukon Anttila – ketjuista nykyaikainen ketjumaisen vähittäiskaupan yhtiö. Uusi yritys olisi tarjonnut hyvän pohjan purkaa hallitusti alan ylikapasiteettiä sekä tehostaa kaupan kilpailukykyä – kuluttajan eduksi. Toisen osapuolen näkemyksen kertoo Helsingin Sanomat 6. kesäkuuta julkaistussa Tukon konsernijohtaja Uolevi Mannisen haastattelussa. Mannisen mukaan oli ideologinen mahdottomuus tuoda yksityisiä kauppiasyrittäjiä osuuskunnan tytäryhtiöön.

Tradeka on asettanut vuonna 1991 vahvistetussa VISIO 2000 – kehittämisohjelmassa tavoitteeksi liittoutumat. Yhteistyön mahdollisuuksia etsitään niin kotimaasta kuin ulkomailtakin. Olemme visiossamme hylänneet suomalaisten yritysten perinteisen jäykät, puolustusasentoon juuttuneet toimintamallit. Olemme valmiit etsimään uusia tapoja toimia

ja tehdä yhteistyötä. – Sillä tämän päivän liikkeenjohto vaatii uudenlaista luovuutta. meillä ei ole ideologisia mahdottomuuksia.”

 

Uolevi Manninen TUMPPI JA PREMIA, kirjasta ”IRTIOTTO” katkelmia.

”…Tuko oli ajautunut vakavaan kriisiin. EKA kynsi syvällä kaikilla toimialoilla taustalla isännättömän talon vanhat rakenteet. Suomalainen pankkijärjestelmä oli ajautunut holtittoman menon jälkeen kuilun partaalle. Kaikki viisi pankkia olivat mokana tässä näytelmässä. Kun tässä draamassa oli mukana punapääoma, ei voitu mitenkään välttää sitä, etteikö asioille ole poliittinen ulottuvuus.

Tumppi, vuonna 1992 oli synnytetty työryhmä, johon kuuluivat Tukosta Eero Isohanni ja Markku Alhava, EKA:sta Matti Paasila ja Antti Remes sekä SYP:stä Björn Wahlroos ja Lars Staffans.  Raportissaan 15.61992Työryhmän kertoo tehtäväkseen: Työryhmän tehtävänä on selvittää karkealla tasolla minkälaisia hyötyjä olisi saavutettavissa, mikäli Tuko ja EKAn vähittäiskauppatoiminnot yhdistettäisin.

Raportti oli hienoissa kansissa kansilehdellään: TUMPPI, Suomen Yhdyspankki Mergers and Aquisition, 15.6. 1992. EKA oli pestannut jo aikaisemmin SYP:n omistaman Mandatumin neuvonantajakseen. Mandatumissa oli syntynyt suunnitelma Tukon liittämiseksi EKA:aan.Vaikka Tuko olikin pahasti velkainen, sen omaisuuden todellinen arvo oli merkittävästi suurempi kuin EKA:n.

PREMIA, Heti otettuani konserninjohtajan tehtävät virallisesti vastaan tein 3-5.3.1993 pankkikierroksen. Myös pankkien korkein johto oli paikalla, kun esittelin rakentamani PREMIA – suunnitelman. (JT: Manninen oli valinnut uudelle kaupparyhmälle, Tuko –EKA, nimen PREMIA) Tässä suunnitelmassa Tukon ja Tradekan aineksista muodostetut valtakunnalliset ketjut oli istutettu juuri syntyneeseen uuteen Tuko – runkoon.. Esitystäni kuunneltiin kohteliaasti, mutta rivien välistä saattoi lukea, että pankit olivat ehtineet jollain lailla kannoittua EKA:n- vetoiseen malliin

22.4.1993 Paasila ja Remes kehuskelivat meille, kuinka mukavaa on toimia isännöttömässä .talossa, pidimme sitä houkutteluun uuteen kaavailtuun yhtiöön. Muuten aina kun vuosien varrella tapasi EKA:n johtohenkilöitä, keskustelu liki poikkeuksetta lähti liikkeelle samalla tavalla. Asianomainen halusi vakuuttaa, ettei hän tähän tehtävään tullut poliittisin perustein eikä politiikka liity johtamiseen mitenkään. Oli itsepetosta sanoa, ettei politiikka mitenkään vaikuta johtamiseen. Luulenpa, että juuri tämä välimaastossa lilluminen koituikin koko punapääoman tuhoksi. Tapaamisen jälkeen,..aamuyöstä heräsin.-Kirjoitin kirjeen hallituksellemme. kirjeen otsikko oli ”Solmu ei aukea”. Kirjeessäni todistelin, että pidän täysin mahdottomana väkisin synnyttää kaupparyhmää, jonka suojissa on yhtä aikaa sekä yksityistä kauppiastoimintaa että edistyksellistä osuustoimintaa säästökassatoimintoineen. Sanoin, että haettakoon mieluummin yhteistoimintaa vaikka yksityiseltä puolelta, mutta tästä ei tule mitään. Totesin kuitenkin, että kyllä Suomeen täytyy mahtua kaksi yksityistä kaupparyhmittymää.. Edelleen huomautin, että edellinen tapaaminen Ekalaisten kanssa oli vauhdittanut näkemyksiäni.

Kirjeeni lopetin seuraavasti:” Olen nyt täysin vakuuttunut siitä, että tietoisen itsepetokselliseen toimintaan ei tule ryhtyä. Tunnen kyllä yrittäneeni kaikkeni tämän solmun aukaisemiseksi. Se ei aukea! Tämän nousin kirjoittamaan hiukan tuskainen hiki otsalla 23.4.1993 klo 3.40”.

PREMIA HAUDATAAN. Ratkaiseva neuvottelu oli edessä. Neuvottelupaikaksi oli sovittu Tuko – talo. EKA:sta saapuivat neuvotteluun Eero Rantala, Matti Paasila ja Antti Remes. Meidän edustuksemme oli Matti Lehti, Uolevi Manninen ja Heikki Ala – Ilkka.- Eero Rantala teki kompromissiehdotuksen ja kirjoitti sen ruutupaperille. – Niin kävikin, Matti Lehti totesi rauhallisesti, että näillä edellytyksillä keskustelua on turha jatkaa.

Myöhemminhän sitten selvisi, että EKA:sta löytyi se epäilemämme musta aukko. Säästökassatalletuksilla pelattiin ja yhtymärakenteen sisällä siirreltiin varallisuuseriä niin, että pitkään se musta aukko pysyi pimennossa. Mutta paljastui sitten ja siitä alkoi punapääoman romahdus.. Monet niistä jotka olivat voimakkaasti ajamassa Premia –ratkaisua loppuun saakka, siunailivat myöhemmin, ettei Premia sittenkään syntynyt. Kun EKA:lla sittemmin yrityssaneerauksessa annettiin anteeksi 1,9 miljardia markkaa, olisi Premia ehkäpä kaksinkertaistanut tämän tarpeen. Onneksi Premiaa ei päästetty kaatumaan yhteiskunnan niskoille.”

Konsta Pylkkänen, viisauden laji – kaukoviisaus.

Tänään (lokakuu 2014) kun vähittäiskauppa on myyty ja omistajat ovat Jerseyn saarella, jäsenistöstä on eronnut vuodesta 1983, 250 000 jäsentä, henkilökunta on vähentynyt, vuodesta 1983, 25000 henkeä ja Tradekan kumppani ”Jerseyn” Suomen Lähikauppa Oy ja oma yhtiö Restel Oy ovat huonossa ”hapessa” tulee mieleeni Veikko Huovisen ”Havukka – ahon ajattelija” kirjan Kosta Pylkkänen, joka pohti viisautta seuraavasti ”- Tavallaan maapallossa on liikkaa viisautta , epäili Konsta luodollaan. – sitä ei jakseta kaikkea käyttää, vaan turvottaa nupopäät mustansiniseksi…… Viisausopin lajit on: kaukoviisaus, jota on minulla hyvin paljon. Mitä se on? Se on sitä, että asiat harkitaan etukäteen ja kuvitellaan tapaus sikseenkin eläväksi, että kun se kerran tapahtuu, on reitit selvät. Tätä lajia on harvalle suotu. Jolla sitä on, niin pitäköön hyvänään! Mutta tässä lajissa on kaksi pahaa vikaa; asia jää huvikseen tapahtumatta tai se sattuu eri tavalla. Joka arvaa ottaa nämäkin huomioon, sille, sille on maailmanranta kevyt kiertää…..”

 

JÄSENLEHDEN SAATTOHOITO

 

Jäsenlehden Kuluttajalehti 1916 -57, Me kuluttaja 1957 – 69, Me 1970 -94 ”saattohoito”.

Osuustoiminnallisen jäsenlehden päätoimittaja (viimeinen?) Hilkka Kemppinen kertoo murroksesta -70-luvulla ja osuustoiminnan hiipumisesta mediassamme:,

Tulin Me – lehteen toimittajaksi 1971. Päätoimittajana oli silloin Pauli Myllymäki, Apu – lehdestä v.1970 rekrytoitu legendaarinen lehtimies, jonka tehtävänä oli uudistaa Me kuluttajat. Myllymäki valitsi lehden nimeksi lyhyen Me.

Myllymäen aikana Me–lehdestä tuli moderni 4-värinen aikakausilehti määrittelyltään osuustoiminnan jäsenlehti, mutta hengeltään 70-luvun ilmapiirin tyyliin hyvin yhteiskunnallinen, työväenhenkeä korostava, ajankohtaisia, myös poliittisia kysymyksiä käsittelevä lehti. Myös kuluttajapoliittiset kysymykset ja kuluttaja valistaminen olivat vahva osa lehteä.

Seppo Haapanen lehden monivuotinen toimitussihteeri tuli päätoimittajaksi 70 – 80 luvun vaihteessa ja vei läpi lehden uudistamisen yhteiskuntapoliittisesta yleisaikakauslehdestä osuustoiminnalliseksi jäsen– ja asiakaslehdeksi sekä lehdessäkin käydyn keskustelun osuustoimintaliikkeen fuusiosta (1983) E-osuuskunta Ekaksi.

 

Aloitin Me- lehden päätoimittajana syksyllä 1985. Talon johto (E-osuuskunta Ekan tj. Eino Malinen ja muodosteilla olevan Eka – yhtymän tj. Eero Rantala tiimeineen) Toivoivat minulta Me- lehden kehittämistä asiakaslehden suuntaan jäsenlehtinäkökulmaa unohtamatta - Päätoimittajuuden taakkana minulla oli monien Eka – konsernin päättäjien vanha mielikuva, jopa trauma, 70-luvun poliittisesti värittyneestä Me – lehdestä. Juridisena julkaisijana oli EKAn tytäryhtiö Viestintärengas Oy, jonka toimitusjohtajana oli Väinö Hakala. Hakala oli originelli henkilö, mutta tulimme hyvin toimeen, hän jopa kuunteli mielipiteitäni ja tuki ainakin kohtuullisen hyvin työtäni.

Pentti Kotoaron tultua Hakalan tilalle viestintäjohtajaksi, hän pyysi minua ´vaihtamaan journalismin viestintää` ja tulemaan mukaan viestintätiimiin. Se oli kiinnostava ehdotus, jouduin tai pääsin, miten vain, viestinnän korkeakouluun EKA – yhtymän kriisin eskaloituessa saneeraustilanteeseen.

Saneeraustilanteen myötä painotus asiakaslehdeksi, ei enää jäsenlehdeksi, tuli valituksi linjaksi. Osuuskuntaan ei enää saneeraus vaiheessa alettua hankittu uusia jäseniä eikä lehdessä pidetty esillä edes S- ryhmän tapaan ”asiakasomistajuutta”. Mielestäni tähän päättyi osuustoiminnallisuus Me – lehdessä, mutta se ei ollut toimituksen tai päätoimittajan syy, vaan tilanteen seuraus. Jäsenet menettivät arkitasolla puhevaltansa E – osuuskauppaliikkeessä – hallintoelimillä sitä tosin oli edelleen, mutta velkojapankkien sanelemissa melko muodollisissa rajoissa..”

Tähän jatkoksi olen kerännyt Päätoimittaja Hilkka Kemppisen linjauksia haastattelussaan lokakuussa 1989:

  • Oleellista on, että Me – lehti on jäsenlehti ja ymmärtää tehtävänsä siltä pohjalta esim. Ruotsissa Vi –lehti ei ole enää vuosiin mieltänyt itseään osuusliikkeen jäsenlehdeksi, vaan haluaa olla pelkästään yleinen korkeatasoinen kulttuuri ja –viikkolehti.
  • Olettamus, että sellainen lehti yksinomaan PR – tuotteena tuo goodwilliä, saattaa olla osaksi oikeaakin, mutta lehden perustehtävä – olla jäsen - ja asiakaslehti – jää tällä toimituspolitiikalla hoitamatta.
  • Hilkka Kemppinen onkin täysin vakuuttunut siitä. että nykyaikaisessa mediayhteiskunnassa palveluyritys – ja aivan erityisesti kuluttajien osuuskunta- on ilman omaa mediaa siipirikko.
  • Osuuskunnan jäsenlehti ei voi heittäytyä myöskään mainosjulkaisuksi. Se olisi tuhoisaa, sillä jonkin ajan kuluttua lehdellä ei enää olisi lukijoita, eikä media enää olisi media.
  • Meidän liikkeessä osuustoiminnassa, arvot ovat niin vahva elementti. Siinä on meidän vahvuutemme.
  • Jos Ekalla ei olisi mitään omaa tiedotusvälinettä, olisimme todella huonossa tilassa.
  • Ihmiset ovat perustaneet osuuskuntia toteuttamaan unelmiaan. Siinä osuustoiminnan tehtävä on tänäänkin: auttaa ihmisiä toteuttamaan unelmiaan. Osuustoiminnallisen median on oltava mukana ihmisten unelmissa.
  •  

UUTTA NOUSUA EI TULLUTKAAN

 

Uutta nousua ei Ekalle tullutkaan, Kauppalehti 5.10.2009, Veijo Sahiluoma

Tuore historia kertoo monien epäonnistuneiden hankkeiden taustat, katkelmia kirjoituksesta:

Edistysmielisen osuuskauppaliikkeen historian toinen osa Lamasta uuteen nousuun kattaa Eka – yhtymän ja Tradeka – yhtymän historian vuosina 1983 -2008. Teoksen nimi on heikosti valittu. Reaalimaailmassa asioiden kulku on ollut päinvastainen.

Yleisradiossa pitkään toimittajana toiminut työskennellyt Kallenautio on saanut kirjata laajasti työväenliikkeen yritystoiminnan eli puna pääoman haaksirikkoa. Liekö toimittajan huumoria tämä ”Lamasta uuteen nousuun” – nimi kirjalle, joka alkaa voimien kokoamisesta ja päättyy siihen, että lähes kaikki on kokonaan kadonnut, myyty tai fuusioitu.

E – osuusliike oli käynyt pari vuosikymmentä kestäneen tappioputken ja markkinaosuuden laskun ennen kuin voimat koottiin monialakonserni Eka – yhtymään. Ekassa oli yli 250 yritystä ja se oli 1980 – luvun lopulla maan suurimpia yrityksiä. Vuonna 1989 Ekalla oli 22600 työntekijää ja liikevaihto 20,2 miljardia markkaa.

 

Restel ainoa menestyjä. Ekasta jäljellä itsenäisenä yrityksenä ei ole juuri muita kuin hotelli – ja ravintolatoimintaa pyörittävä Restel. Sen johdossa on kaikki myrskyt vuodesta 1992 kokenut Ralf Sandström, jonka panos on merkittävä. Siljasta tullut Sandström on kyennyt selviämään yhtiönsä tulorahoituksella monista myrskyistä ja kasvattamaan ilman omistajien tukea hotelliverkosto uusilla yksiköillä.

Muistan vielä hyvin Talouselämän kannen, jossa paistatteli koko Ekan – johto. Ennen 1990- luvun alun romahdusta se uskoi jaloilleen nousseen Eka – yhtymän menestykseen. Historiankirja antaa hyvän kuvan siitä, miten optimistiset odotukset kääntyivät täydelliseksi katastrofiksi.

Pyrintöä oli monenlaista. kansa piti pelastua fuusiolla ruotsalaiseen Folksam – vakuutuskonsernin kanssa. SKOP havitteli Kansaa, mutta sohi itse ensimmäisenä. Sen jälkeen oli saksalainen Allianz – vakuutusjätti. Välillä Kansaa tarjottiin 20 vakuutusyhtiölle 7 eri maassa, muta konkreettisia tarjouksia ei saatu vaikka UAP, AXA ja GAP todettiin kiinnostuneiksi.

Myöhemmin Kansa yritettiin saada osaksi Pohjolaa. Esillä oli myös kolmikanta Sampo, Teollisuudenvakuutus ja Kansa. Lopuksi vain vahinko Kansa kelpasi Sammolle.

Hakan piti mennä Skanskalle, mutta se meni konkurssiin, jonka raunioilta Suomen Skanska nousi vauhtiin.

Eka/Tradekaa ja Tukoa naitettiin pitkään yhteen, mutta tuloksetta. Sami-, Tumppi- ja Premia- projekteilla etsittiin pelastajia eri tahoilta, mutta heikoin tuloksin.

Kovaa kädenvääntöä käytiin siitä pannaanko Eka/Tradeka konkurssiin vai yrityssaneeraukseen. Edellinen olisi merkinnyt samanlaista paloittelua, mikä tapahtui Suomen Säästöpankille. OKO oli kaataa yrityssaneerauksen kieltäytymällä ottamasta vastaan Ekan velanmaksua ja äänestämällä yrityssaneerauspäätöstä vastaan.  Ekan velka maksettiin OkO:n tietämättä sen postisiirtotilille ja näin uhka eliminoitiin

Ei Restelkään säästynyt helpolla. Se oli lähellä likviditeettikonkurssia, mutta Lounasrengas Oy:n nopea realisointi ja siitä saatu shekki pelasti. SOK kyttäsi pitkään Resteliä,  yritti saada sen halvalla. Hanke ei siksi toteutunut.

Tradeka ja Elanto löysivät yhteistyökuviot. Kuitenkin Elanto lähti omille teilleen uuden toimitusjohtajan Arto Ihton tultua johtoon. Ihto totesi Elannon kiinteistöjen arvon. Niillä pystyi maksamaan velat ja vapautumaan saneerausohjelmasta. Tavoitteena oli siirtää Elanto osaksi S – Ryhmää ja se toteutui fuusiolla HOK:n kanssa. Yhtenä vaihtoehtona oli aiemmin esillä Elannon pilkkominen.

Lopuksi Tradekaa kaupiteltiin aivan Kansan malliin. Ostotarjouksia pyydettiin 17 taholta. Tarjouksensa tekivät SOK, Axfood, Tokars ja Indrustia Kapital, joka voitti.

Vaikea on näistä eväistä leipoa ilmaisua ”lamasta uuteen nousuun.”

 

EERO RANTALA LÄHTEE SAKSAAN.

 

Eero Rantala edustamaan Saksi – Anhaltin ulkomaankauppa, HS 29.10 1994 (STT)

”Eka – yhtymän entinen pääjohtaja Eero Rantala siirtyy edustamaan Saksan yhden osavaltion ulkomaankauppaa. Hänet on nimitetty Saksi – Anhaltin ulkomaan kaupan erityisedustajaksi. Rantalan työpaikka on Brysselissä osavaltion tiedotustoimistossa. Hän aloittaa marraskuun puolivälissä. Rantalan tehtävänä on pitää yhteyttä Saksi – Anhaltin ja Pohjoismaiden hallitusten ja teollisuuden välillä. Hän on myös yhteydessä EU – komissioon, erityisesti sen pohjoismaisiin jäseniin. Lisäksi hänen tehtävänään on luoda kontakteja Saksi – Anhaltin puolesta Baltian maihin.

 

S-RYHMÄN MYRSKYT

 

Kirja : ”S- ryhmän huimat myrskyt ja myötäjäiset”. Katkelmia OSUUSTOIMINTA – lehdestä 6/10, toimittaja Yrjö Kotisalo, joka esittelee ko. kirjaa:

”PITKÄ KRIISIYTYMINEN. Vaikka kuvaus alkaa 1970 – luvun alusta, kriisiytyminen oli käynnistynyt ja 1960 luvulla kaupan rakennemuutoksen sekä kysyntä – ja kustannustekijöiden muutoksen seurauksena. K – ryhmä osin T – ryhmä pystyivät muutokseen sopeutumaan, mutta silloin vielä kankea ja laitostunut osuustoiminta ei.

S – ryhmä oli ankkuroitunut tyhjenevälle maaseudulle ja teki tappiota. SOK oli kiinni järjettömissä karjasodissa ja maatalouskauppariidoissa, joissa myös Pellervo – Seura ja MTK kaupan kannalta sekoittivat asioita.

Kahvipaketilla houkuteltuja jäseniä ei osuustoiminta ja silloiset nuhjuiset myymälät todella kiinnostaneet. Kaupparyhmän yhteisvastuullisuus söi pääomat ja investoinnit sekä rämetti liiketaloudellisen ajattelun. Vain kotimarkkinateollisuudessa SOK oli vahva.

1980 – luvulle tultaessa toimintaidea oli täysin hukassa, pääomat huvenneet ja tilanteen vakavuus selvinnyt muille paitsi luottamushenkilöille. S – ryhmä pelasi rulettia rahoitusvekseleillä. Hurjin tappiovaihe oli 500 miljoonaa markkaa vuodessa.

 

PELASTAJA TULI ULKOPUOLELTA.

Miniportainen ja kilpailukyvytön organisaatiorakenne kaipasi pikaista uudistamista, mutta uudistajan piti tulla ulkoa. Juhani Pesonen ajoi läpi saneerausohjelmat S-83:n ja vielä S-90:n, jotka lopulta käänsivät kurssin 1980 – luvun lopulla. Tulipalon sammutus ja rahoituksen kinuaminen hellittivät. Korttitalo ei kaatunut.

Alkuvaiheessa Pesonen totesi, että S- Ryhmällä oli ongelmia paljon, aikaa vähän ja rahaa ei yhtään. Sitä ennen oli torjuttu Jaakko Lassilan esittämä S-ryhmän, Hankkijan ja Eka:n fuusio. Se olisi merkinnyt osuustoiminnan kuolemaa Suomessa.

Onneksi tajuttiin myös, ettei SOK:n yhtiöittämisellä saavutettaisi mitään etuja.

VOITON KAAVA LÖYTYI. Irrottautuminen pääomaa sitovista toimialoista, rahan irrottaminen teollisuudesta ja verkoston uudistus, logistinen tehokkuus, ketjuttaminen ennen K – ryhmää, keskittyminen kassavirtaa tuovaan liiketoimintaan ja palaaminen osuustoiminnan juurille jalostaen asiakasomistajuudeksi ja bonuksiksi olivat voiton kaava. Sekä Jere Lahti että Kari Neilimo (JT: myös Juhani Pesonen) uskoivat osuustoiminnan jalostettuun ideaan. Johtaminen kehittyi voimakkaasti 2000-luvulla. Jatkuva uudistuminen nykyajan nopeasti muuttuvissa markkinaoloissa on yrityksille elinehto.”

 

Antero Leppälä, kirjasta ”Myrskyä ja myötäistä.”:

”SOK – järjestöä ei oltu rakennettu käymään puolustustaistelua. Kehityksen Kulminoituminen kriisiksi oli väistämätön seuraus ongelmista. Tarvittiin kuitenkin viisitoista yhtäjaksoista tappiollista vuotta ja pitkään jatkunut vuolas negatiivinen kassavirta murentamaan ryhmän vakavaraisuus ja maksuvalmius siihen pisteeseen, että ryhmän ulkopuolelta tulleiden oli vihellettävä peli poikki.

Tehtävämme ei ollut kiitollinen, mutta se maistui elämältä. Määrätietoiset otteet olivat S- ryhmän tilanteen huomioon ottaen välttämättömiä, mutta eivät lisänneet suosiotamme. Pelastettiin laiva myrskyn kourista, mutta jouduttiin itse uimaan rantaan.”

 

ASIAKASOMISTAJA S-RYHMÄN VOIMAVARA

 

Vuorineuvos Jere Lahti, kirjasta ”Sinun etu Suomessa”:

ASIAKASOMISTAJA S- RYHMÄN VOIMAVARA. Jäsenyyden merkityksen laaja – alainen korostaminen aloitettiin vasta sen jälkeen kun liiketoiminnan tehokkuus antoi siihen mahdollisuuden. Lähtökohtia etsittiin osuustoiminnan perustamisajoilta. Varsin nopeasti voitiin havaita, että alkuperäisessä tarkoituksessa pitäytyen osuustoiminnalla on edelleenkin selkeä tehtävä. Kirkastamalla ja nykyaikaistamalla tämä tehtävä osuustoiminnalla on erinomaiset mahdollisuudet menestyä tänäkin päivänä – Jäsenten roolia pohdittaessa korostuu kaksi piirrettä: asiakkuus ja omistajuus. Näin päädyttiin jäsenestä käyttämään kuvaavampaa asiakasomistaja – ilmaisua.

Asiakkaan lähtökohdaksi ottaminen sopi S- ryhmälle erinomaisesti. Onhan koko ryhmän toiminnan tarkoituksena tarvittavien tuotteiden, palvelujen ja niistä saatavien etujen tuottaminen asiakasomistajille. Eduksi määriteltiin hyvä palvelu ja edulliset hinnat. Näiden lisäksi keskeisenä tuli olla asiakasomistajan uskollisuudesta ja ostojen keskittämisestä saama muu taloudellinen hyöty. Näin päästiin kiinni osuustoiminnan alkuperäiseen tarkoitukseen: toteutetaan jäsenen tarpeita ja tuotetaan hyötyä palvelusten käyttäjälle sen sijaan, että se ohjautuisi suurina voittoina sijoittajille tai muille omistajille asiakkaiden kustannuksella.”

 

VUORINEUVOS ANTTI REMES LÄHTEE ELÄKKEELLE

 

”Parasta on ollut hyvä työporukka”, lainaus vuorineuvos Antti Remeksen eläkkeelle lähtö haastattelusta Ketjuviestistä 3/2007. Kirjoitti Riitta Raasakka

Miten näet vähittäiskaupan kehityksen tänä aikana? Ovatko ajatukset joita sinulla oli 90 – luvun alussa liiketoiminnan kehittämisestä, toteutuneet käytännössä? – Käsitykseni kaupasta perustuvat aikaisemman työnantajani Stockmannin koulutuksessa saatuihin oppeihin. Seuraavassa työpaikassani Rautakirja Oy:ssä nämä käsitykset vain vahvistuivat. Olennaista vähittäiskaupassa on vaihto – omaisuuden rakenne. Ihmiset tulevat kauppaan ostamaan tuotteita ja jolleivät he niitä saa, ei puutetta voi muilla keinoilla korvata. Antin mukaan tätä vähittäiskaupan ansaintalogiikan mallia kehitettiin edelleen Tradekassa yhteistyössä hyvän joukkueen kanssa. Hänen lähimmistä työtovereistaan Olli Suominen teki siitä tarkan kuvauksen, ja Aarno Mäntynen vei sen käytäntöön. Tietojärjestelmät ja tiedolla johtaminen olivat avainsanoja. – Kyllä Tradeka on juuri sen näköinen kuin sen alun perin halusin, kaikki ajatukseni ovat tässä suhteessa toteutuneet, Antti vastaa kysymykseen. – Viimeisenä lauseellaan Antti viittaa siihen, että vaikka hän eläkkeelle siirryttyään onkin lopettanut päivittäisen osallistumisen Tradekan toimintaan, hän jatkaa edelleen Tradeka Oy:n hallituksen puheenjohtajana. Tästä eteenpäin hän edustaa hallituksessa yhtiön pääomistajaa Indrusti Kapitalia.”

 

CUMULUS EROON KULAHTANEESTA BRÄNDISTÄÄN

 

KAUPPALEHTI 25.6.2014, toimittaja Miia Savaspuro.

 Brändijohtaja Samuli Heiskala:

” Aikamoista tarpomista on ollut. Hyvät neuvot ovat kalliit. Cumuluksen tuloskehitys on osoittanut kohti kaakkoa jo useamman vuoden ajan. Viime vuonna yhtiön liikevaihto laski noin 1, 5 miljoonaa euroa 83,2 miljoonaan. Tappiota tuli poistojen vuoksi 1,4 miljoonaa. Edellisvuonna tulos oli vielä miljoonan plussalla. Yhtiön omavaraisuusaste on hotellialalle tyypillisesti hyvin matala, vain 2,6 prosenttia.

Emoyhtiö Restel tuki yhtiötä viime vuonna 1,3 miljoonan euron konserniavustuksella, vaikka hyvin ei mene silläkään. Viime vuonna Restel teki 395 miljoonan euron liikevaihdolla 8 miljoonan euron tappion.

Emoyhtiö Restel ja Cumulus Oy ovat investoineet kilpailukyvyn parantamiseen ja hotellien freesaukseen yli 30 miljoonaa euroa. Freesaus tulee tarpeeseen, sillä Cumulus brändi kärsii nuhjautuneesta maineesta, sen Heiskala myöntää auliisti.- Ketjun loisto päivät olivat 1980 – luvulla, ja mielikuvat ovat jämähtäneet sinne. Onneksi suunta voi olla vain ylöspäin.

Heiskala tietää tuskallisen hyvin, miten vaikeaa yrityksen on päästä eroon maineestaan. Cumuluksen imago halpana ja kulahtaneena hotellina juontaa juurensa Eka –Yhtymän vuonna 1993 tapahtuneen yrityssaneerauksen jälkeisiin vuosiin, jolloin hotelliverkosto pääsi vanhenemaan. Piti elää pitkälle 2000- luvulle asti ennen kuin yrityssaneerauksesta syntynyt Tradeka sai taloutensa terveemmälle pohjalle.”

JT: Pitääkö tästä päätellä, että Tradekan viimeinen tulosta tuonut liiketoiminnan tuloskäyrät ovat alkaneet heilua kaakon suuntaan. Heiskalan informaatio poikkeaa Tradekan kohdalla Tradekan johdon ja toimintakertomuksien antamasta informaatiosta negatiiviseen suuntaan – ihmettelen.

 

TRADEKAN VÄHITTÄISKAUPPA IRROITETAAN LETKUISTA

 

Edistysmielisen osuuskauppaliikkeen/ Osuuskunta Tradeka -yhtymän vähittäiskaupan loppu, ”letkut” irrotettiin ja osuustoiminnallinen vähittäiskauppa kupsahti lopullisesti. 2013 alussa möivät IK Investment –Partners- sijoitusyhtiö, Wihuri ja Osuuskunta Tradekan osuutensa Triton Fund III - sijoitusrahastolle

Taloussanomat ja Kauppalehti kirjoittivat 20.12.2012:

SIWAT JA VALTSUT siirtyvät veroparatiisia käyttävälle sijoittajalle

”Brittiläinen rahoitusyhtiö osti Lähikaupan ja omistus siirtyy sijoitusrahasto Triton Fundille, sen emoyhtiöllä on rahastosijoituksia Jerseynsaarilla.

Tradekan kytkös harmittaa verottajaa. Kun Tradekan yhteistyö veroparatiisin kanssa nousi esille syksyllä, verottaja vaati selvitystä sen yhteistyöstä yhtiön kanssa. Tradeka on ollut yksi myyjistä yhdessä Wihurin kanssa.

Lähikaupan omistaja on ollut veroparatiisiin liitetty IK Investment Partners – sijoitus yhtiö, joka hallinnoi osaa rahastoistaan Jerseyn kautta. Yhtiö omistaa yhtiön, joka auttaa perustamaan yrityksiä veroparatiisiin. – Tradekan tulee selvittää, mikä yhteys heillä on yhtiöön. Jo maineen kannalta kannattaa irtisanoutua moisesta, mikäli se on mahdollista, Ilta – Sanomien haastattelema verohallinnon ylitarkastaja Jarmo Moilanen sanoi tuolloin.

Toimitusjohtaja Ralf Holmlund: ”Omistaja vaihdoksesta huolimatta Osuuskunta Tradekan  jäsenpalvelut ja  edut Suomen Lähikaupan myymälöissä jatkuvat entisellään. (JT: PINS – jäsenkortilla)”

Savon Sanomat 14.11.2014. Suomen Lähikaupan kauppapaikoista vastaava johtaja Esko Sutelainen: ” Tappiolle valuneen Suomen Lähikaupan uusi liiketoimintastrategia pohjautuu lähikauppaverkostoon. Euromarket – ketjun alasajo on edennyt pisteeseen, jossa yhtiöllä on enää yksi hypermarket Kotkassa. - Periaatepäätös Valintatalo – brändin alasajosta merkitsee lähivuosina 160 myymälän siirtymistä Siwa – ketjuun, jossa nyt on 500 myymälään.”

 

OSUUSTOIMINNAN  LUVATTU MAA

 

Pellervo- seuran toimitusjohtaja Sami Karhun haastattelu Kauppalehdessä 10.1.2012:

Suomi on maailman osuustoiminnallisin maa, kertoo osuustoimintaa jo vuodesta 1899 edistänyt Pellervo – Seura. Sen mukaan kahdeksan kymmenestä suomalaisesta aikuisesta on jäsenenä jossakin osuustoiminnallisessa yrityksessä.

  • Osuustoimintamuotoa hyödynnetään monilla aloilla, ja mukana on suuria tekijöitä, selittää Pellervo – Seuran toimitusjohtaja Sami Karhu.
  • Suosiota selittää myös vauhdikas startti 1900 – luvun alussa, jolloin syntyivät osuuskaupat,   - meijerit ja –pankit. Alkujaan pienet osuuskunnat ovat nykyään suuria toimijoita. Esimerkiksi Osuuspankit hallitsevat yli kolmasosaa pankkimarkkinoista.
  • Osuuskunta on ollut pääomavaltaisten suuryritysten yhtiömuoto, mutta tämä on muuttumassa. Tällä hetkellä perustetaan vesiosuuskuntia, opiskelijaosuuskuntia ja luovan alan osuuskuntia. Karhun mukaan yksi syy on työelämän muutokset.
  • Ihmiset hakevat uusia malleja tehdä työtä ja haluavat aiempaa enemmän vaikuttaa siihen, miten työtään tekevät. Parhaimmillaan osuuskunta luo joustavan ja luovan työilmapiirin.
  • 1900 luvun alun jälkeen uusia osuuskuntia perustettiin nihkeästi, mutta Pellervo – Seurassa uskotaan, että nyt eletään uuden nousun aikaa. Karhun mielestä yritysmuotoa ei silti vielä hyödynnetä kaikkialla, missä voitaisiin.
  • Esimerkiksi sosiaali- ja terveysalalla saataisiin joustavia organisaatioita, jotka tarjoavat palveluita, mutta ovat samalla käyttäjien kontrollissa.”

 

HYVINVOINTI TÄRKEIN PÄÄMÄÄRÄMME

 

Osuuskuntien tavallisten jäsenten hyvinvoinnin kasvattaminen on niin suomalaisen kuin kansainvälisen osuustoiminnan tärkein yhteinen päämäärä. Siihen tarvitaan aina monien eri alojen osuustoimintayritysten yhteistyötä.

Erityisen tärkeää on, että ymmärrys osuustoiminnasta siirtyisi sukupolvesta toiselle ja jokainen sukupolvi määrittelisi siihen oman persoonallisen suhteensa. Päämäärä vaatii toteutuakseen sekä pitkäjänteisyyttä että sisäistä uudistumiskykyä

(kirjasta ”Osuustoiminnan juurilla)

 

 

"Pumaskan" kokosi vannoutunut osuustoimintamies Jorma Tuukkanen

Jorma kesäisissä tunnelmissa!

Huom!  Hyvä lukija:

Jos haluat tulostaa itsellesi "pumaskan" tekstiä voit kopioda sitä sivulta vapaasti, tai voit sähköpostiosoitteen ilmoittamalla saada tekstin Jorman sivuiksi jaottelemina viitenä tiedosto pakettina. Näistä on helppo tulostaa aineisto paperiversioksi. Kuvat ja liitesivut skannattu joten voit kopioida ja tallentaa niitä valokuvien tapaan. Aineiston asetteli sivulle Aaro Lahtinen  sp. aaro.lahtinen@pp.inet.fi (aineisto pyynnöt tähän osoitteeseen)

Jorma videoituna Warkauden lehteen syksyllä 2015

Jorma Tukkasen "Onnenlehti" -uskontunnustuksen näet tästä  linkistä