Taisteluni diabetestä vastaan

TAISTELUNI DIABETESTA VASTAAN

 

Elämää on vähemmän jäljellä kuin elettyä. Olen ikäihminen, jolla on taipumuksia aikuisiän diabetekseen. Minulla on heikko sokerinsietokyky. Olen pystynyt välttämään diabeteksen yli 20 vuotta kestäneen jokapäiväisen taistelun ansiosta. Elelemme talvet Helsingissä ja keväästä – syksyyn Haukiveden saaressa. Elän fyysisesti ja henkisesti aktiivista elämää. Työelämässä olin liikealalla, nyt kolmannella sektorilla. Ensimmäisen varoituksen diabeteksesta sain 80-luvun puolivälissä silmälääkäriltäni, näkökykyni vaihtelun takia. Silmälääkärini passitti minut terveydentilani tarkistukseen, jossa heikko sokerin sietokykyni havaittiin. Sain ohjeita tilanteen hallintaan.

90-luvun alussa tunsin olotilassani muutoksia, väsymystä, näkökyvyn heikkenemistä, ärtymistä. 1993 tartuin hetkeen ja yhdessä lääkärin ja omalääkärin kanssa teimme suunnitelman, tavoitteet ja seurantaa päätimme toteuttaa 2 kertaa vuodessa. Ongelmani auttaminen oli ammattilaisten käsissä.

               Säännöllinen tarkkailu. Olen edelleen säännönmukaisessa seurannassa omalääkärini toimesta 1-2 kertaa vuodessa. Viimeinen seuranta oli huhtikuussa, seuraava on lokakuussa 2018, seurannassa on glukoosiarvo, PSA ja koko terveystilanne. Tilanne oli kokonaisuudessaan hallinnassa, myös glukoosin arvot olivat kohdallaan.

Muutamia ajatuksia ja asioita, jotka ovat vaikuttaneet myönteisesti elämääni ja siinä diabeteksen ehkäisyyn.

               Oma tahto ja tekeminen on ratkaiseva. On selvitettävä tilanne lääkärin kanssa ja laadittava suunnitelma ja toteutettava se. On aloitettava kypsässä iässä terveystilantarkkailu 1-2 kertaa vuodessa .

Minulla muutos ja säännönmukainen tarkkailu alkoi 1993 (55v), jolloin tutkimuksissa todettiin huolestuttavaan suuntaan heikentynyt sokerin sietokyky, joka oli johtamassa ilman elämäntapojeni muutoksia diabetekseen ja lääkehoitoon.

               Muutoksen pääpiirteet:

               Ylipaino pois, olin noin 10-15 kiloa ylipainoinen.  Painoni ylärajaksi määrättiin 90 kiloa. Painon pudotus oli välittömästi aloitettava. Rasvaa liikaa, hiilihydraattia liikaa, alkoholia liikaa, sokeria liikaa, epäsäännöllisyyttä ja välipaloja. Muutimme ruokakoostumusta ja ruokailutapoja radikaalisti: lisättiin vihanneksia ja hedelmiä, kalaa ja broileria.  Rasvat, pullat, sokeri ja makeiset pois. Määräsin kertasyönti määrän, enimmäismäärän kerralla juoman kanssa grammalleen, punnittiin joka aterialle. Näin vatsalaukku supistettiin eikä lasketa kasvamaan. Otettiin tarkat ruokailuajat, lopetettiin välipalat ja iltasyönti. Määräsin suhteeni alkoholiin. Ryhdyin pitämään ruokapäiväkirjaa, nimikkeet ja määrät. Määrätarkkailu varsinkin alussa supisti vatsalaukkuani. Painontarkkailua suoritan joka aamu, jolloin on punnitus. Sain 90-luvulla 10 kiloa pois, siinä se on pysynyt, mutta taisteluahan se on joka päivä.  Yllättävää miten vähäinen kulutus on kypsässä iässä. Luonteeni mustavalkoisuuden takia en saanut alkoholia erityisesti viinimäärää kuriin, joten jätin alkoholin 10 vuotta sitten. Tupakan lopetin 40 vuotta sitten.

               Liikuntaa lisää. Olen ottanut talviaikaan, pääsääntöisesti n. tunnin kävelyn päivittäin.

Ostan perheen ruokatavarat ja motivoin itseäni ostoskeikoille, etsin ostopaikan usean kilometrin päästä, voimistelen ajoittain, kiipeän portaat 6 kerrokseen, saan osallistua ”raskaaseen” siivoukseen kerran viikossa ja otan osaa kotitöihin. Kesäaikana mökillä on hyötyliikuntaa päivittäin 2-3 tuntia, puuntekoa kaarisahalla ja kirveellä, kalastusta, marjastusta ja möyrimistä .Mökkiaikaan 6-7 kuukautta vuodesta, ulkoilmassa olon merkitystä haluan korostaa. Ulkona olo saattaa olla jopa 8 -10 tuntia päivässä, terveyteen sen vaikutus on suuri.

               Riittävä uni. Nukun 7-8 tuntia yössä. Uneni on syvää, nautin siitä. Uskon, että rauhallinen ja hyvä uni on merkki elämän tasapainosta.

               Henkinen aktiivisuus. Mielestäni ei riitä tässäkään asiassa, että fyysisesti ja lääketieteellisesti järjestetään asiat parhaalla mahdollisella tavalla, vaan on hallittava elämän tärkeimmät osa-alueet myös henkisellä puolella. Tärkeimmäksi terveyteni peruskysymykseksi nostan hyvän elämänkaverin tai ystävän. Hänen tukensa ja kanssa eläminen on ollut perusta terveydentilani hallintaan. Väitän, että useimmille henkilöille läheisen ymmärtäminen ja tuki on hyvän elämän onnistumisen edellytys. Henkiseen aktiivisuuteen liittyy monipuolista kulttuuria mm. kirjallisuus, teatteri, aivojen pitäminen aktiivisena kirjoittamalla, niiden merkitys terveyteeni on merkittävä. Kulttuuri ovat elämäni mauste.

               Lopuksi. Olen yrittänyt kertoa lyhyesti niistä elementeistä, joilla olen pystynyt ehkäisemään aikuistyypin diabeteksen puhkeamisen sekä muistakin keinoista joilla olen lisännyt elämäni tasapainoa. Lainaan tähän loppuun lääkärini raportin loppuosan vuosia sitten, tilanne on tänään jopa parempi:

” Jorman glukoosiarvot ovat pysyneet koko seurannan ajan melko hyvin kurissa, lähinnä alkuajalla tapahtuneen painonpudotuksen takia. Hänellä on kuitenkin vielä kiistattomasti koholla oleva paastoarvo ja näin ollen suurentunut riski sairastua aikuisiän sokeritautiin. Paastoverensokeria pitäisi näin ollen jatkossakin seurata 1-2 kertaa vuodessa.

Jormalla ei ole suuria terveysongelmia seurannan aikana, liikuntamäärät ovat olleet erittäin hyviä ja ruokavaliossakaan ei ole korjaamisen varaa. Kolesteroliarvot ovat hyvät eivätkä vaadi mitään lisätoimenpiteitä. Nykyinen verenpaine taso on hyvällä mallilla ja jatkossakin olisi pyrittävä 135/85mmHG arvoihin huomioiden heikentynyt sokerinsieto.”

 

Tänään terveysmittarit ovat lääkärin suosituksen mukaiset, myöskin paastoverensokeriarvokin. Taistelu diabetesta vastaan jatkuu joka päivä.

 

Jorma Tuukkanen